Pari kesää sitten löysin Leppävirran kirjastosta neljä mapillista paikannimikortteja. Kävin ne läpi ja löysin kymmeniä mielenkiintoisia retkuilukohteista kuten mm. Karhukiven luolan, Karhuvuoren kalliomaalaukset. Sain loppukesästä viestiä Leppävirran museosta että sieltä on löytynyt lisää paikannimikortteja. Sainkin lainaan kolme mapillista 80- ja 90-luvun taitteessa kerättyjä kortteja. Sieltähän löytyi lisää retkuiltavaa.
Tänään kävin kurkkaamassa mielenkiintoisimman löydön.
Ukonlammen luola. Ukonlampi löytyi helposti Tuppurinmäestä ja kallio näkyi myös kartalla. Ajelin mettäautotielle lammen pohjoispuolelle, josta lähti polku kohen kuusikkoa, jossa kallio sijaitsi.
Kiipesin ensin kalliolle ihastelemaan näköalaa Ukonlammelle.
Se oli ihan tavallinen suolampi. Mistähän nimi?
Ukonlouhon itäreuna oli louhikkoa. Sen reunalta löytyi parikin luolaa. Tulikohan lammen nimi tästä kalliosta? Siinä oli meinaan kvartsisuoni – ukonkiveä.
Louhujen keskeltä löytyi rakonen.
Se oli L:än muotoinen ja jatkui kapeana kallion alle. Ei tuonne immeinen mahdu, mutta soralla oli anturan jälkiä. Supin kolo?
Kallion kaakkoispuolelta taisi löytyä kortissa mainittu luola.
Luolan aukolla oli pilkottuja puita. Rakosesta mahtui immeinen juuri ja juuri ryömimään sisään.
Kurkkasin sisään ja hämmästyin sisustusta. Pohjalla oli puun rankoja ja päällä sammaleen sekaista heinää. Ihan asuttu luola? Luolan hajusta päätelleen eläjä oli joku muu kuin immeinen. Puut on varmaan immeisen asettamia, mutta kuka on luolan sisustanut pehmikkeillä? Immeinen ei mahtuisi tuolla ees kääntymään mutta ryömimällä makuulle kylläkin ihan reilusti.
Tulipa taas todettua että paikannimikorteista löytyy mielenkiintoisia retkuilukohteita. Millohan tuo Kotimaisten kielten keskuksen digitoitu paikannimiarkiston tietokanta aukeaa? Tavoite se on saada valmiiksi vuoden 2017 loppuun mennessä. Viteoo siitä on jo tehty.
