Viime viikolla tul kuunneltua Tuomo Kesäläisen ja Aimo Kejosen juttuja YLE Radio Suomesta – Luonto-Suomi: Tuhannen luolan maa. Sieltä bongasin Kejosen kertomana kuinka oli hyödynnetty Kotimaisten kielten keskuksen keräämää paikannimikortistoa. Mieleeni välähti että Leppävirran kirjastossahan on kopsattuna noita kortteja 4 laatikollista. Hainpa ne lainaan.
Tänään aukasin ensimmäisen lootan ja rupesin pohtimaan miten nämä kannattas käyvä läpi. Käänsin ekan laatikon sisällön ympäri ja kävin matskua läpi takaperin. Näin sain lehykät laatikkoon samaan järjestykseen. Kävin tänään läpi K-Ket ja löysin matskusta jo monta kiintoisaa kohetta ja tarinaa.
Tän illan kohteeksi valikoitu Karhukivi (kartta), jonka tarinan mukaan luolassa oli karhunpesä tai sitä oli marjastajat käyttäneet suojapaikkanaan. Hauskinta oli että kiven ympärillä oli salaa tanssaheltu viime sotien aikaan.
Ajelimme Kanteleeseen ja hämmästyksekseni huomasin että Karhukivi sijaitsi juuri toisella puolen tietä kuin valkoiset horsmat, joita kuvailin pari kesää sitten.
Karttaan merkitty Karhukivi sijaitsi keskellä hakkuuaukeeta.
Kivi oli jotain suonista rapautuvaa kiviainesta. Tielle päin oli hauska lippa johon mahtui juuri istumaan sateelta suojaan.
Kivessä oli tafonimaisia kuoppia muttei kovin syviä, mutta missäs luola?
Noin 50 m päässä oli toinen rapautuva kivi, jossa oli myös tafonimaisia koloja. Kiviaineksessa oli kvartsia ja katinkultaa. Huomasin kiven vierellä oikeella parin kymmenen metrin päässä kasvuston peittämän matalan kiven ja jotain tummaa…
Sen vierestä löytyikin luolan suuaukko.
Luola on syntynyt päällä olleen noin metrin paksuisen kiven viipaleen siirtyessä nojalleen kiveee vasten. Luolan poikkileikkaus oli kolmiomainen: korkeimmillaan korkeus n. 1 m, leveys 2-2.5 m ja pituus 4-5 m. Luola oli helposti kontattavissa läpi.
Kiven toiselta puolen erotti siirtyneen lohkareen ja tämän puolen aukko oli huomattavasti kapeampi, mutta ryömittävissä.
Siinä ne kolme kiveä näkotti rivissä lähes tien suuntaisesti. Karttamerkki osotti siis väärään kiveen.
Olipas haaska tänä ensimmäinen Leppävirran paikannimikortista löytynyt kohe.
