Mikään ei saa mua pysymään poissa Konnuskoskelta hauskojen tapaamisten jälkeen. Kävin eilen töiden jälkeen katsastamassa mitä siellä nyt näkyy.

Laavun saarelle tultuani kuulin vienoa liverrystä ja etsin sen aiheuttajaa. Sehän oli koskikara, joka liverteli vienosti kivellä.

Sitten pyrähti vähäksi aikaa jonnekin muualle ja asettauduin mahdollisimman mukavasti uloimmaiselle rantakivelle, jotta pääsin lähemmäksi sen laulukiveä.

Eipä aikaakaan kun se istahti samalle kivelle, jossa saukko oli lauantaina käynyt kuivattelemassa itseään.

Siinä seurailin sen serenaadia tunnin verran.

Jaaha, nyt on laulut tältä päivältä liverrelty. Ei kun iltapesuille.

Tämä sanos niin kuin Heippa!