Kesän aikana tuli kuvailtua lisää kuvia Suomalaisuuden kirjopukineet- projektiin. Pitkään haavena ollut Koli toteutui Juhannuspäivänä, kun olimme haalineet kokoon kolme karjalaista kansallispukua.

Pitkään on ollut haaveena kuvata kansallispukuisia neitosia Kolin kansallismaisemassa. Viime jouluna pistäyvyin Kolilla katsastamassa kuvauspaikkoja. Ilima oli harmaa ja sumuinen eikä Pieliselle auennut näköalaa, mutta mieluinen kuvauspaikka löytyi – Paha-Koli (kartta).

Kevään aikana oli talouteemme hankittu Kaukolan ja täydennetty Pyhäjärven kansallispukua. Lisäksi naapurustoomme oli hankittu Raja-Karjalan kansallispuku. Nämä karjalaiset kansallispuvut sopivat vallan mainiosti Kolin Pohjois-Karjalaisiin maisemiin.

Juhannuspäivänä starttasimme aamuvarhain ja ajelimme heleässä kesäsäässä Kolille. Saimme auton parkkiin juuri ennen kansan ryntäystä. Kipusimme Paha-Kolille ja kerkesimme kuvailla rauhassa puolisen tuntia kunnes kansa täytti nähtävyyen.

Ilima oli mitä parrain. Luonto antoi parastaan näin keskikesän juhlapäivänä. Kuvia kattoessa joitain taitaa hirvittää että mitä se nuin jyrkänteen reunalle niitä malleja vei. Kuva valehtelee nätisti. Totellisuuvessa reunalle oli metrejä matkaa.

Kansaa vaelsi nähtävyyvelle lissee ja lissee ja lissee ja… Hienoissa kansallispuvuissa korreilleet mallit saivat ihailevia katseita ja moni uskaltautui kysymään että mitkäs juhlat sitä oikeen on. Koronan syytä. Kansallispuistot olivat viime kesänä tungosta täynnä. Hyvä niin, mutta tällästä yksin metsässä retkuilevaa alkoi ihmetyttää kun jopa keskellä korpee tulee vastaan immeisiä.

Pitihän sitä mallit palkita maistuvilla evästyksillä Kolin Ryynäsessä.

Suomalaisuuden kirjopukineet-valokuvanäyttelyä kiersi tänä vuonna Suomen käsityön museossa Jyväskylässä, Heinäveden Varjetiinisalissa ja Ylistaron monitomikirjastossa. Loput suunnitellut näyttelyt tappoi korona.