Enonveden Kololahden suun Kolovuori erottuu Kololahdelle jyrkänteisenä rantakalliona. Kallioon on porautunut lieriömäisiä kuoppia – hiidenkirnuja. Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisvesien pyörittäessä isoa kiveä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä, jolloin ne ovat jauhaneet kallioon lähes ympyräisiä sileäreunaisia koloja.

Juvan yhtenä nähtävyytenä mainitaan useassakin eri lähteessä Kololahden hiidenkirnut. Enoveen rannalla sijaitseva nähtävyys on merkitty ihan peruskarttaan (kartta). Toukokuun ensimmäisinä hellepäivinä ajelin Juvan Koikkalaan, josta Pihlajasaloon menevältä tieltä löytyy opaste hiidenkirnuille.

Hiidenkirnuille on viitoitettu polku länsipuolelta Heikinlahdelle johtavalta hiekkatieltä.

Polku kulkee rantatöyrään reunalla muutaman metrin ylempänä rannasta.

Parin saan metrin pässä polun vieressä tulee vastaan esimmäinen hiidenkirnu, joka on peittynyt karikkeesta.

Sen yläpuolella kohoaa yli viismetrinen kallioseinämä.

Seinämä onkin hiidenkirnun puolikas. Siinäpä on pitänyt kiven tai kivien pyöriä vinhasti että on saanut noin syvän kolon aikaiseksi.

Hiidenkirnun pohjalla on kevään sulamisvesiä ja kaikkee kiviä ja kariketta. Sen syvyys jää arvoitukseksi. Leveyttä kuopalla on parisen metriä.

Palatessa huomasinkin että muutama metri aiemmin rinteessä olikin pienempiä hiidenkirnuja. Tämän halkaisija vajaa metri.

Nämä pienet kuopat olivat leveydeltään parikyt kymmenen senttiä.

Autolle palatessa ihastelin Enoveen maisemia. Horisontissa siintävä Ukonvuori pitäisi katsastaa joku kerta.

Elävee kuvvoo Kololahen suurimmasta hiidenkirnusta.