Viime viikonloppuna matkailimme emännän nuoruusmaisemissa Kiimingissä ja Oulussa. Ajelimme Ylikiimingistä kohen Kiiminkiä, kun emäntä vinkkasi, että käyväänpä kurkkaamassa Koitelinkosket (kartta).
Emännällä loksahti suu auki, kun saavuimme suurelle asfaltoidulle parkkipaikalle. Hänen viime käynnillä 80-luvulla paikalla oli vain pieni sorainen parkki.
Koitelinkoskea on rakennettu 1950-luvulta lähtien virkistyspaikaksi. Nykyiset hyvin varustellut retkeilypalvelut rakennettiin 2008-2009 TE- ja Ympäristökeskuksen rahoituksella.
Alueelta löytyy residenssiä, riippusiltaa, esiintymislava, tulentekopaikkoja, esteettömiä pitkospuita jne. Tämä on kyllä loistava ulkoilmaolohuone. Kyllähän paikka oli käytössäkin. Koskella oli monia perheitä lapsineen, kosken laskijoita, kalastajia jne.
Moniportainen matala kallioköngäs oli todella kuvauksellinen. Jos minä asuisin tällä seudulla niin koskesta tulisi minun olohuoneeni – varsinkin talvisaikaan.
Voisin kuvitella kosken vetävän talvisin saukkoja ja muita sulaa vettä tarvitsevia talvehtijoita.
Kalliosokkelot oikein kutsuivat hyppimään ja selvittämään minne asti pääseekään kuivinjaloin.
Keväällä tämä on yhtä koskea, mutta näin kuivana syksynä vedet joutuivat etsimään laskuaukkoja kallioharjanteiden väliköistä.
Millainenhan ryminä täällä onkaan jäitten lähdön aikaan?
Olipas hienosti tuotteistettu koko kansa luonnonmukainen olohuone. Tässä olisi mallia monelle kunnalle. Ens kerralla tänne tullaan koko päiväksi eväitten kera.
Hieno paikka. Takavuosina ollut yhtenä syksynä melomassa ylempänä joella.
Olipa vesi vähänä, mutta kaunista kuten aina! Otetaan vaikka ensi vuonna jäitten aikaan tai niiden lähdön aikaan uusiksi!