Mittari painui aamusella lähelle -25 °C, mutta ilima oli niin hieno, että päätin lähteä potkuriretkelle Sorsaveelle.

Suuntasin Jäppilän kautta Laajalahen laavulle. Kiviniementietä sai ajella kielikeskellä suuta. Se oli kerran aurattu, sen jälkeen oli mennyt auto tai pari, mutta uutta lunta oli viitisen senttiä. Kuhan malttoi pitää vauhin hiljasena niin urilla pysyi mainiosti. Lehtipuut kaartuivat tien päälle lumien painosta ja oksat raapivat auton kattoa. Kirvestä ei kuitenkaan tarvittu.

Pääsin ihan laavulle asti. Lapioin autolle parkin tien sivuun ja kaivelin potkurin autosta.

En ollut ensimmäinen potkuroitsija. Laavulla oli käynyt tulilla kaksi isokenkäistä potkuroijaa.

Läksin potkimaan kohti Nuutin Säyneisen lammen eteläpäätä rantaa pitkin. Kohteena pöytäkivi eli megaliittikivi, josta olin saanut vihiä Sorsakoski fb-ryhmässä.

Iso kissa oli kuleksinut samaan reittiä ennen minua. Tässä se oli istahtanut töpöhännälleen.

Jätin potkurin järven puolelle ja aloin selvitellä kuinka pääsisin kivien läpi lammelle.

Päätin kiertää kivirakan metän kautta ja pian puitten välistä pilkisteli melkein kuution mallinen ja kokoinen muita korkeampi kivi (kartta).

Megaliittikivi on kivi, joka on jotenkin aseteltu paikoilleen muinoin.

Tämä kivi oli aseteltu pienempien kivien päälle.

Kivi näkyi selvästi myös lammelta päin. Mikähän sen merkitys? Merkki? Rajakivi? Palasin järvelle kivikon itäpuolta pitkin, josta löytyi jonkinmoinen polku lammelle.

Vastaan tuli toinen megaliittikivi, josta minulla ei ollut ennakkotietoa (kartta).

Tämä oli aseteltu vain kallion reunalle. Merkki polusta lammelle? Jokin portti?

Jatkoin potkimista pitkin Kiviniemen rantaa pohjoista kohen. Ylitin kapean niemen kanneksimalla potkuria kymmenisen metriä. Parin saan metrin päästä huomasin toisen megaliittikiven, josta olin saanut vihiä.

Tämä oli yhen kiven varassa kiven päällä (kartta).

Aina näitä kohatessa tulee mietittyä myös miten noinkin iso kivi on saatu nousemaan? Pitkä näre vipuna?

Palasin jälkiäni myöten ja pein mehutauon pienessä lahen poukamassa. Huomasin suuren kiven metässä. Päätin kurkata sen.

Bussin kokoinen kivi oli halenut useampaan osaa. Kiven eteläsyrjältä löytyi rakonen.

Se johti luolaan. Luola oli kuiva – jäätön ja lumeton. Koko: leveys 1-2 m, korkeus 3 m, pituus 5 m. Luola laskeutui suuaukolta 1.5 m alaspäin ja siinä oli eteinen ja peräkammari.

Peräkammarin pohjalla oli lahopuusälöä. Ei saanu selvää miksi. Tulen merkkejä ei ollu.

Luola oli varsin suojaisa. Aukko oli kapea ja mutkainen ja katon halkeamista ei ilmeisesti valunut vettä. Aikaisempaa tietoa luolasta ei ole, joten nimetään luola läheisen lammen mukaan Nuutin luolaksi (kartta).

Kiven takapuolelta selvisi kiven koko.

Pohjoispuolella oli myös lippaluola, jonka kuivalla karikepohjalla näytti jokin eläin pitäneen suojaa.

Eipä tästä järvelle päin näkyvästä kylestä voisi arvata…

Palasin laavulle ja pistin veen kiehumaan risukeittimeen. Pistelin poskeeni Blå Bandin välimerenkanapastaa, joka oli totella herkullista. Makarooni teki retkieväästä tanakan annoksen. Siitä tulikin mieleen että pitääpä eilen testattua riistasienipataan tuunata vaikka nuuteleilla.

Palailin päivän pimetessä naama punasena ja happimyrkytyksen saaneena kotio lämmittämään saunaa.