Juhannusretkuiluni suuntautuivat Maaningan suuntaan ja eräs mielenkiintoinen nimi kartalla johatti minut Kellarimäelle. Sen etelärinteen jyrkänteelle oli merkitty Pirunhalssi – luola (kartta).

Leinolanlahen suunnasta paikalle oli loistavakuntoinen tie, mutta 250 m ennen kohetta tielle ilmestyi puomi. Ilmeisesti läheisen turvesuon takia. Jätin auton risteykseen, jossa jututin hetken alkuasukkaita ja tietysti ihmettelivät mikä mies se tuollasta kamerareppua ja jalustaa kuskaa luolalle.

Lampsin tietä etiäpäin pari sataa metriä…

Luola löytyi helposti rytteikön takkaa nousevasta jyrkänteestä.

Jyrkänteessä oli lippaa muutamia kymmeniä metrejä suuntaan jos toiseen.

Luolan eessä oli pietty tulta.

Ite luola nousi jyrkänteen mukkaan ylöspäin. Mitähän luo jyrkkyys olis ollut? Kontaten joutui menemään perille ja polovensa kasteli märällä kalliolla ja hiekalla.

Periltä oli haaska näkymä. Olisko luola ollut n. 10 m leveä, syyyttä kuutisen m ja korkeutta perillä puolisen metriä. Aukolla korkeutta reilu metri. Talvella luolaan kertyvä jää kovertaa luolaa etelleen, koska rymytessä sain aikaan parin irtokiven vyöryn…

Mahtipaikka. Kannattaa kontata perille…