Edellisiltasen yömyöhään venyneen musavisan voittaja sompaili kohti kotikontuja Saahkarin-Myhinpää museotietä pitkin.
Tämä mänty on ollut elossa jokunen vuos sitten. Tässä todiste. Tie oli tosiaan mielenkiintoinen kaikkine mäkineen ja polveiluneen.
Sulasalmen vanha silta.
Rautalammilla tankkasin varastoja S Marketissa ja mietiskelin että minnes sitten. Suuntasin Kerkonkoskella joka oli aika turistirysä. Se ei kiinnostanut sen enempää.
Nokisenkoskella näytti myös tyhjältä ja aloin netistä tarkistaa paikallisia geokätköjä. Lähellä oli Haapamäen näkötornin kätkö, joten suunnistin sinne.
Tornin alla aurinkokello näytti talviaikaa.
Torni oli pari vuotta sitten kunnostettu ja oli aika huluppeella paikalla.
Pikkasen huipulla jännitti ja tuuli oli kova. Yritin napsia nopeesti kuvia, kun näpit jäätyi hetkessä.
Metsämaisemaa riitti pitkälle.
Samoin järveä.
Yritin tiirata infossa luvattu Puijon tornia, muttei sitä horisontissa näkynyt. Sen sijaan näin toisen näkötornin ja kännykkämastoviidakon.
Kätköä en löytänyt. Jos se oli tornissa niin sieltä en sitä ettinyt – syy oli kylymä viima. Pitänee tulla kesäaikaan tänne uuelleen ettimään ja nyt osaan ottaa myös kuvia mökin suuntaan, jonne suuntasin lämmittämään hernesoppaa. Sen lähitienoot olis varmasti näkyneet, kun olisin suunnannut putken oikein.
Sieltä jatkoin Suonenjoen pitkäripasen kautta etsimään bluesin Pieksämäen asemalta. Juicea ja päntiä ei näkynyt, mutta onnellinen opiskelija kylläkin lähti kyytiin. Sen lähiopiskelut etelässä oli nyt ns. pulukassa.
Huikeita näkymiä tornista, kannatti vähän näppejään palelluttaa. Minulta nämä tornikuvat jäävät aina kuvaamatta, kun pelkään nuin korkeita paikkoja.
On tullu aina sillontällön kavuttua tuohonkin torniin. Vuosi sitten näppäsin melkein samanlaisen kuvan, mikä on tossa otettu suonenjoen suuntaan.
Pari vuotta sitten tuli tuonne kiivettyä. Silloin näkyi Puijon tornikin. Joskus auringonnousun tai -laskun aikaan tuolta voisi saada hienoja kuvia. Melkein naapurissahan tämä on, järven takana…
Manteli: En minäkään muinoin tykännyt noista paikoista. Ilimeisesti vanhempana tottuu 8)
Rami: Suonenjoelle päin näkyy pisimmälle – tai siltä se näyttää…
irma: Voip olla etten osannut kattoa oikeeseen suuntaan. Juuri auringonlaskettu voisi olla tosi villi maisema.
Tottumiskysymys tuo korkean paikan pelko. Joskus nuorena asettelin silloisessa työssäni tv-antenneja korkeidenkin talojen katolle. Ihailin avautuvia maisemia pelkäämättä.
Myöhemmin retkeillessäni poikieni kanssa Korpilahden Päijänteen vaarumaisemissa ja sen kaltaisissa pelkäsin ja kielsin poikiani menemästä lähellekään jyrkänteen yläklipsejä.
Nyt on vanhana siinä ja siinä, uskallanko edes tuolille nousta.
Pitäisi varmaan mennä siedätyskursseilla ja kiivetä pariin pihakoivuun – kuin ennen poikasena.
iisi
By the muuten: olen nauttinut suuresti huikeista kuvistasi, välillä on lähes huipannut!
Kiitos.
iisi
iisi: Kiitos kiitos! Niin se varmaan on ja myös ressikymysys. Entisen elämän ressiaikaan en olis tuonne uskaltanut, mutta kun on sinut voimiensa kanssa niin voip vaikka ylittää ittensä.