Aamulla herätessä näytti hyvältä: nousevan auringon kajo. Vihdoin aurinkoinen päivä.

Kun valkeni – niin – koskelle. Ihmettelin varsin tuoreita saukon jälkiä – ehkä eilisiä – kanavien välissä ja vanhojen kanavien jäällä. Ei ne tavallisesti…

Uittouoman sillalta huomasin heti saukon jään reunalla. Prkl, pitkospuut paukkuivat joka askeleella. Yritin liikkua vain silloin, kun saukko sukelsi. Mitä… heti ylhäällä toisesta reiästä?

Ei ku niitä onkin kaksi… Lutra ja läträ? Parempaa yhteiskuvaa en kerinnyt nappasemaan.

Pitkospuiden pauke sai katseet kohomaan ja …

… enää pari vilkaisu ja en nähnyt niitä. Harmitti, pitkospuut pilasivat tilanteen. En voinut astua viereenkään, kun tiennyt kestääkö jää kivien välissä.

Lättähäntä oli kaatanut laavunsaaresta parit pajut.

Koskeen se oli ne raahannut.

Tätä toissa talvena aloitettua järeämpää haapaa oltiin kanssa kokeiltu.

Kiertelin kanavilla… Ei näkynyt enää Lutraa ja Läträä… Vierassataman laiturin alta pilkotti jotain punaista.

Olipas paljon verta.

Viiden metrin päässä oli paljon tuoreita saukon jälkiä ja hiukkasen verta… Mitähän tapahtunut? Välien selvittelyä vaiko saalis? Minkkikö? Nyt aloin ymmärtää sitä jälkien määrää kanavien välissä. Läksin seuraamaan saukon jälkiä, jotka lähtivät tuolta rautatangolta ylös jäältä ja jatkui kanavien välissä.

Parin sadan metrin päässä löysin makuupaikan, jossa saukko oli ollut maannut pitkänä – ei sikiö asennossa. Makuualustassa oli jotain verijälkiä ja harakat olivat käyneet “puhdistamassa” makuualustaa. Läljet jatkuivat ja sadan metrin päässä oli toinen makuupaikka – pyöreä, jossa oli kanssa vähän verijälkiä. Siitä jäljet johtivat takaisin koskeen…

Mitähän lie tapahtunut? Salapolliisi ei ratkaissut arvoitusta…