Työteliään viikon jälkeen oli päästävä mehtään – pään buuttaukseen… Ei haitannut vaikka vähän lunta satoikin. Ajattelin lähteä noutamaan viimeiset suppikset.

Jäätyneitä suppiksia löytyi tutuilta paikoilta. Ne kilahteli hauskasti sankon pohjalle.

Tämä pari oli löytänyt lämpimän kolon kasvupaikakseen – ainoot sulat.

Näitä en kerännyt, mutta olivat hauskoja kuvattavaksi.

Lunta alkoi olla niin paljon, ettei suppiksia erottanut muuta kuin käskopelolla.

Sitten törmäsin tälläiseen näkyyn.

Se osottautui linnun siiveksi. Aikas tuoreelta se näytti. Pakkasia ei ole ollut kuin parpäivää, joten siitä päättelin kun liha vielä veresti. Tutkailin lähiseutuja, mutta muuta vinkkiä en löytänyt. Ilmeisesti ilmateitse oli tähän päätynyt.

Minkähän linnun siipi on kyseessä? Olisko tollasen variksen kokoa…

Puolentoista tunnin tarpomisen jälkeen mulla oli vajaa sankko jäisiä suppiksia ja linnun siipi. Enemmänkin olisin löytänyt, jos lunta ei olisi satanut kokoajan lisää. Nyt sitten sulatellaan…