Tekevälle sattuu…
Hihna tarttui johonkin… Rikkoutunut suodin ei liikahtanut mihinkään. Aika taistelu vääntyneen UV-suotimen reunan katkaisussa. Tulos: objektiivista suodinkierre sökönä 2 cm matkalta – ei haittaa – suotimet menee kierteelleen.
Kuulin kilahduksen… Valintakiekko ongittiin vedestä – Suvaksen rantakallioiden koloista – käskopelolla. Tulos: pitäs hommata kestävee liimoo. Siihen asti arvomme seuraavan ohjelman pyöräyttämällä kiekkoa…
Mulla kävi kans talvella samalla tavalla, siis tuon eka kuvan kanssa! Olin just ostanu hyvän ja kalliin suotimen, onneksi! Isäntä väänti sitten sen suotimen pihdeillä irti ja tilasin heti samanlaisen suotimen, onneksi meni paikoilleen. Tuo valintakiekko onkin vähän kinkkisempi 😉 Tässähän saattaa kamerakuumetta rueta pukkaamaan?
Voi kun ihan pahaa tekee, kun katselee noita kuvia. Se siis oli suodatin, joka noin säröillä, onneksi ei objektiivi. Onkohan se miten helposti irtoavaa sorttia tuo valintakiekko, olisko syytä pelätä sen irtoavan noin vain.
Elisa: Ei mitään kuumetta. Jos noin hyvin kestää niin suotimet ovat halapoja 8)
Pehmyt piirto: Objektiivi kunnossa. Suodin piti paloitella kokonaan. En tiedä… Johonkin se otti kiinni kun kaivoin kameran vesitiiviistä säkistä. Liimalla se oli kiinni.
Onpas siellä raju meininki kun vehkeet menee ihan palasiksi 😉
Itse pudotin viime viikonloppuna 18-55 mm pikkuobjektiivini, kädestä lipsahti kun irrotin maastossa ja vaihdoin teleen, ja oli sentistä kiinni ettei molskahtaut suoraan suolammeen. Sieltä olisi kyllä mitään ongittu, pohjasta ei ole lammessa mitään tietoa. Opinpahan tarkemmaksi taas…
Tuo ensimmäinen kuva kylä on opettavainen sikäli, että kannattaa olla se linssilasi tai suodin tai joku mikä sitten onkin. Kalliimmaksi tulisi remontti jos täräyttäisi paljaan linssin samalla voimalla johonkin.