Helluntai on hyvä siivouspäivä – ainut jolloin moneen kk on joutanut siivota. Siinä siivotessa huomattiin kadulla oudosti liikkuva siili: se keinahteli ja eteni tosi verkkaisesti.

Hanskat käteen ja tutkimaan… Se meni verkkaisesti kerälle ja tärisi. Laiha se oli ja nenä oli ihan kuiva. Silmiä ei näkynyt turkin seasta. Kääntelin sitä ja sain kurkattua vatsapuolelle, ettei ainakaan mitään haavoja ollut.

Veimme sen pihalle ja tarjosimme juotavaa. Ei kelvannut – eikä juustokaan. Veimme sen sisälle lämpimään.

Etsiskelin apua netistä ja löysin http://www.siilikiikarissa.fi. Soitin Itä-Suomen neuvojalle ja hänen ohjeiden mukaan tein laatikosta väliaikaisen lepopaikan. Pyyhe olisi ollut parempi alusta. Harmi kun meiltä ei löytynyt ruiskua, jolla olisi voinut antaa sille vettä. Sovittiin, että hän noutaa siilin hoitoonsa.

Ei sille maistunut vesi eikä keitetty kananmunakaan. Siili nukkui pari tuntia laatikossa – hengitti tasaiseen.

Hoitaja tarkasteli myös siiliä ja ihmetteli sen tärinää ja huonoa kävelyä. Nestehukka oli suuri ja kirppuja siitä löytyi myös. Hän vei sen hoitoonsa ja sovittiin, että jos se selviää niin palautetaan takaisin tänne meille.

No, toivotaan, että siitä tulee vielä virkeästi vipeltävä siili.