Tänään heleässä auringon paisteessa kuoriutuivat kevään ensimmäiset koskikorennot.

Jos ne erehtyi varjoon, niistä tuli elottomia.

Paljon muuta koskella ei näkynytkään. No, sen arvasi jo parkkipaikalla. Kääntöpaikalla oli auto parkkeerattu ihan keskelle tietä, ettei siinä päässyt ympäri. Ensimmäiseltä kanavalta asti kuulin asianomaisten älämölön. Lähimmät karat olivat paossa kanavilla ja minkki alajuoksulla km päässä. Eiköhän ne karkottaneet kalatkin, joita ne ilmeisesti hamusivat.

Olen seuraillut majavan jälkiä jo lähes kk ajan. Sille tai niille on tullut nälkä.

Hauska seurata kuinka tämä projekti edistyy.

Tästä on oikastu. Mitenkehän pimeellä se liikkuu? Pitäs varmaan jäädä joku kesäyö passiin sen pesän luokse Pirttikosken yläjuoksulle. Siinä oliskin kunnon kuvausprojekti.