Olen käynyt näillä keleillä – aurinko helottaa siniseltä taivaalta – koskella lähes päivittäin. Se on hyvä piristysruiske keksellä työpäivää.
Minkin ja karoja olen nähnyt joka päivä. Olen elätellyt toivoa saada kuvaa harmaapäätikasta, jonka kuulin yksi päivä. Paikallinen lintuharrastaja kertoi haukkamaisen ääntelyn olevan sen.
Kesken karojen kuvvoomisen kuului tuttu vinkaisu pöllönpöntön suunnalta ja alkoi kumea taonta. Siis se kanavilla tolpan päästä lähtenyt mustalintu ei ollutkaan korppi.
Aivan oikein – tulipäähän se. Taas uusi bongaussulka hattuun Konnukselta – palokärki. Yritin päästä avoimempaan kohtaa, jotta olisin saanut paremman kuvan, mutta se äkkäs mut…
Se oli näköjään pitänyt jo pitempään pajaa katkenneessa koivussa. Pöllönpönttö on vain parin kymmenen metrin päässä. Sen aukolla ei näy muuta kuin risuja. Itseasiassa tuon lahon pätkylän vieressä olin saada viirupöllöemon kynsistä ikävän jakauksen viime keväänä.
Seurailin minkin kalastusta jonkin aikaa. Sitten se nousi laiturille ja katos…
Karoja pääsin aikas lähelle pari kertaa.
“Toi kamera heiluu. Onko sen takana joku?”
“Ääh, olkoon…”
Kukkulan kuningas.
Sitten sain tekstarin, että kamerareppu on matkahuollossa. Ei kun hakemaan ja sisustamaan….
Mahtavia bongauksia taas kerran! Itsekin sain pari karaa tänään tähtäimeen, mutta en noin läheltä.. Ja saukotkin ovat piileskelleet ihmisiä muutaman viikon, jälkiä kyllä on näkyvissä ;(
Näitä tipubongauksia katsellessa flunssan nujertamakin piristyy. Tulipää on jotenkin uskomattoman näköinen, kuin satuolento… Onko tämä tyttötikka, kun ei näy pään päällä punaista?
Ai pääsit aika lähelle vai!!!! Tosi lähelle, sanon minä. Ihana kara, se on niin hellyttävän pullea, mutta samalla ihanan mustavalkoinen.
Meidän metsässä asusteli viime kesänä harmaapäätikka, mutta ei ole vielä näkynyt. Eikä edes palokärkeäkään, käpytikka sentään.
Hyvät saaliit sulla siellä.
Täälläpäin ei tapahdu sitten niin yhtikäs mitään. Mutta eikö kevät ihan väkisinkin tule, alan jo vaipua epätoivoon…jos ei tulekaan ja talvi vain jatkuu :O
Linnut eivät kauheasti yöpakkasistakaan piittaa, vaan kurkut jäässä visertävät aamulla pakkasen kynsissä keväisiä sirkutuksiaan ja tikat ovat innostuneet naputtamaan puita. Pakko uskoa ihmeeseen, että lumet joskus alkaisivat sulaa. Buah!
Onnea uudelle!!! Sisusta se hyvin : )
Elisa: Teidän saukot ovat jo maan kuuluisuus. Jospa ne lähti paparazzeja piiloon…
irma: Oli sillä punasta päällä, mutten saanut sellaisesta suunnasta tarkkaa kuvaa, kun kamera tarkensi noihin oksiin.
Uuna: Mä olen kerran nähnyt monta vuotta sitten vilauksen harmaapäätikasta meidän pihalla. Se on mun ainut havainto viikonlopun äänien lisäksi.
Taru: Kyllä se kevät sieltä tulee… Mä tykkään näistä pakkasen kiprakoista aurinkoisista päivistä. Jospa lähtis huomenna ihan aamusta, jos sää sallii… Kiitos! Nyt on tilaa sisustaa. Jäi jopa tyhjää tilaa 8)
upeat karakuvat, selkähöyhenet näkyy niin hienosti ja yksityiskohtaisesti tuossa toisessa kuvassa. ja töpöpyrstö. 🙂
palokärki on komea lintu, minulle erityisen rakas.
kerran se on lehahtanut ikkunan eteen täällä helsingissä, ihan kaupungissa. huudellut kerran pari ja sitten lentänyt pois. jäi kyllä mieleen.
Moi,
ja Iso Kiitos, sillä entisenä leppävirtalaisena on ihana lukea ja katsella kertakaikkisen upeaa tunnelmointia ja tilanteenvangitsemista sieltä ex-kotikonnuilta. Olimme lasteni kanssa Hotelli ja kylpylä Vesileppiksessä nostalgisoimassa tunnelmaa ja olipa silloinkin viikolla 10 todella huikeita ja auringon valkaisemia päiviä myös kylpylän ulkopuolella. Kiitos! Seuranta jatkukoon!