Olen käynyt näillä keleillä – aurinko helottaa siniseltä taivaalta – koskella lähes päivittäin. Se on hyvä piristysruiske keksellä työpäivää.

Minkin ja karoja olen nähnyt joka päivä. Olen elätellyt toivoa saada kuvaa harmaapäätikasta, jonka kuulin yksi päivä. Paikallinen lintuharrastaja kertoi haukkamaisen ääntelyn olevan sen.

Kesken karojen kuvvoomisen kuului tuttu vinkaisu pöllönpöntön suunnalta ja alkoi kumea taonta. Siis se kanavilla tolpan päästä lähtenyt mustalintu ei ollutkaan korppi.

Aivan oikein – tulipäähän se. Taas uusi bongaussulka hattuun Konnukselta – palokärki. Yritin päästä avoimempaan kohtaa, jotta olisin saanut paremman kuvan, mutta se äkkäs mut…

Se oli näköjään pitänyt jo pitempään pajaa katkenneessa koivussa. Pöllönpönttö on vain parin kymmenen metrin päässä. Sen aukolla ei näy muuta kuin risuja. Itseasiassa tuon lahon pätkylän vieressä olin saada viirupöllöemon kynsistä ikävän jakauksen viime keväänä.

Seurailin minkin kalastusta jonkin aikaa. Sitten se nousi laiturille ja katos…

Karoja pääsin aikas lähelle pari kertaa.

”Toi kamera heiluu. Onko sen takana joku?”

”Ääh, olkoon…”

Kukkulan kuningas.

Sitten sain tekstarin, että kamerareppu on matkahuollossa. Ei kun hakemaan ja sisustamaan….