Päiväkahvin aikaan olin saanut kiireimmät hommat valmiiksi ja kattelin ulos, että ompas aurinkoista. Vilkaisin säätiedotusta ja se näytti loppuviikoksi pilviä. Mitäpä hukkaamaan hyvää valoa…

Kiertelin koskella kyntämäni polut ja mitään kummosempaa ei näkynyt. Ainoastaan saukon tai minkin jäljet – tai oikeestaan lumikäytävä, joka johti tukkikämpän alle. Olisko jompi kumpi ollut siellä yön?

Olin jo poislähdössä mutta vilkaisin vielä uittouoman sillalta yleiskatsauksen. Koivukoskessa huomasin tumman pään jään reunalla vedessä. Minkki kalastamassa? Menin lähemmäs…

Mutra istukin jo jään reunalla affenta rouskuttaen. Kun se sukelsi, kahlasin nivusiin ylettyvässä hangessa kosken rantaan.

Kun se nousi taas syömään, olin liikkumatta ja kuvasin.

Se sukelsi taas… Kaivoin lumeen ittelleni poteron, josta minusta näkyi koskelle vain pipo ja kamera.

Mutra nousi taas syömään ja syönnin jälkeen se kuullosteli, että mistä toi räpse kuuluu.

“Se paparazzi on taas täällä jossain, muttei näy….”

Se ei nähnyt mua ja taas sukellus. Saaliina oli taas affena.

Viimeisenä saaliina oli sitten särki tai salakka. Hetken se kuullosteli jäällä kylläisenä.

Ja sitten sukellettiin ja sen jälkeen sitä ei näkynytkään. Olin saanut seurailla sen kalastelua reilun vartin ajan.

Harmikseni vaan huomasin, että kamera oli aukkovalinnalla ja aukkona 6.3, joten kovin syväteräviä kuvista ei tullut ja valoisuutta sai säädellä urakalla. Rymytessä on toi huonopuoli, että valintakiekko voi olla missä vaan kun kuvaustilanne syntyy.

No, ens kerralla kaikki on kohdallaan – toivotaan.