Seurasin tänään tunnin verran Mutran kalastelua Emäkoskessa. Istuin kuin inkkari konsanaan laiturilla – onneksi avaruuspeitto persuuksen alla. Unohdin solumuovisen persuuksen alusen kotio.

Kalaa näytti tulevan ihan kivasti.

Välillä se hävis mutta tuli uudelleen. En tiedä näkikö se minut, mutta kovin lähelle laituria se ei tullut.

Lopuksi se lähti verkalleen sukeltelemaan Emäkosken niskalle päin. Ajattelin, että kipaisen kanavien kautta sitä ennen sinne. Ei sitä siellä näkynyt…

Sellaisen huomion tein, että näin pakkasella on saukon jälkiä huomattavasti vähemmän jään ja kivien päällä. No, ei ihme vedessä on parinkymmentä astetta lämpimämpää.