Tässä mietin, että on onko kara saanut nimensä karaistua verbistä – vaiko päinvastoin?
Kummin vaan… Hyisiä -25°C pakkasen muokkaamia maisemia on tarjolla ylt’ympäriinsä.
Kosken karaisema
Jaa kirjoitus haluamallasi tavalla!
Samankaltaisia kirjoituksia
11 Kommenttia
Kommentointi on suljettu.
Musta se virolainen “vesipappi”-nimi olisi paljon hauskempi kuin koskikara :). Hauska tuo viimeinen kuva.
Tänään oli taas ihan uskomattoman kaunis pakkaspäivä. Ihan hetleksi ehdin ulos ennen pimeän tuloa.
Kiintoisa pähkäily sinulla tuon kara-nimityksen kanssa. Olisi tosiaan kiva tietää, mistä karan nimi tulee. Minusta kara tarkoittaa jotain kepakkoa tai puukarahkaa. Niin, onhan omenallakin kara… Mutta karan kuviin ei kyllästy!
Hullis: Viron sana kuvaa hyvin karan sulkapukua 8) En olekaan huomannut että kara lentäisi noin “tikkana”, mutta satunnainen kuva paljastaa tänkin. Oli kyllä kuvauksellinen pakkaspäivä.
irma: Niin, karalla on monta merkitystä… Mä olen pitkään harkinnut sellaisen Suomen sanakirjan hommuuta, jossa on sanojen historia ja lähteet, mutta on niin pirun kallis ooppus. Tulispa sellainen nettiin…
Hyisin hienoja kuvia! Nautinnollista katsottavaa. Kelpaa katsoa sisällä lämpimässä, kun toinen ui ja etsii ruokaa hyisestä vedestä.
Nyt keksin tavan tähän kommentointiin. Kommentoin bloggerin nimellä, vaikka olenkin wp:ssä. Ei millään jaksa näpytellä, olen laiska 😮
Uuna: Mä en ole oikein perillä noista kommentoinnista. WP:ssä ja Vuodatuksessa joutuu meikäläinen aina kirjoittelemaan tietonsa. Mihinköhän tuo WP tarvii mun spostiosoitetta?
Aika extreme duudsoni koko lintu : )
Taru: Anna sen kaiken kestää… 8)
Suomen kielen etymologista sanakirjaa olen minäkin haikaillut siitä lähtien, kun se jokin vuosi sitten ilmestyi. Hinta oli kyllä huima, en muista enää, paljonko, mutta paljon. Sanojen alkuperät ja merkitykset ovat aina kiehtoneet. Netistäkin olen yrittänyt etsiä tuota sanakirjaa, mutta ei löydy. Siis sellaista, missä etsitään sanojen synnyt syvät ja historiikki. Pitäisköhän vielä vanhoilla päivillään mennä avoimeen yliopistoon lukemaan suomen kieltä…
irma: Just sitä kirjaa haikailen. Sais kyllä tulla nettiin, koska se olis just sitä meidän suomalaisten identiteetin tuntemusta.
Kyselin meidän suomen kielen lehtorilta (opiskelen suomea yliopistossa) tuosta kara-sanasta tänään. Hänellä ei äkkiseltään ollut antaa varmaa vastausta, mutta kuulemma sana voisi olla onomatopoieettinen eli liittyä esim. kyseisen linnun ääntelyyn tms. Emme tosin kumpikaan tienneet, miten kara ääntelee. 😀 Sana ei todennäköisesti ole yhteydessä ainakaan suomen karaistua-verbin tyyppisiin sanoihin. Etymologisen sanakirjan metsästykseen en valitettavasti tänään kerinnyt enkä kerkiä huomennakaan (tenttipaniikki päällä) mutta ensi viikolla saattaa olla luvassa lisäselvitystä asiaan 🙂
Lux: Heh, kiitos avusta! Karan ääntely on sellasta heleää luritusta, ettei sen nimi kyllä siihen viittaa. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan lisäselvitystä 8)