Livahdin eilen puolenpäivän aikaan koskelle kesken joulusiivouksen – ruokatauko. Alkuun koskella näytti hiljaiselta. Paljon oli hiirien ja myyrien jälkiä sekä ihmettelin, että millä eläimellä on puolen metrin askelväli. Tarkemmin katsottuna se olikin askelpariväli – ilmeisesti lumikolla oli ollut hurja vauhti päällä.

Laavun saarella ei näkynyt mitään ihmeellistä, joten jatkoin kanaville kosken niskalle. Sieltä olin löytänyt saukon ulosteet kk sitten. Sielläpä koin mukavan kohtaamisen.

“Äääh, puuh… Kyllä mä tästä reiästä pääsen… Äh …“

“No, diin… pääsimpäs…“

“Mä olen vespeto, uskotkos?“

“Mikä sulla siinä piippaa ja räpsyy kokoajan?“

Siinä seurailin hetken, kun saukko pujahteli välillä reiästä kalalle ja takas. Se ei paljoa minusta välittänyt, kun seisoin paikoillani n. 15-20 m päässä. Tietysti yritin päästä vastavalosta paremmalle kuvauspaikalle, mutta liian innokkaana satuin liikkumaan juuri silloin kun se nousi pintaa jään reunalla ja sen jälkeen se katos.

Olisi pitänyt liikkua varovaisemmin… Taas se opetuttaa… Malttia… Ahneella on pas… siis ei pitäs ahnehtia liikaa. No, ens kerralla…