Lukiolaisena 80-luvun puolessavälissä Kuopiossa laajensimme mussiikkitajuntaamme lainailemalla vinyylilevyjä keskenämme ja kopsaamalla niitä C-kassuille. CD-levy oli juuri keksitty, mutta eihän siitä kukaan vielä mitään tiennyt. Walkmannit – korvalappustereot – oli rikkaiden pennuilla ennen kuin niistä alkoi tulla halpoja kiinalaisia versioita.

Sitä kuunneltiin Zeppeliinit, Purplet, Henkat, Skynyrdit, Hatchetit, CCR:t, ABB:t, Aerosmithit, BÖC:t, Joplinit, Nugentit, Bostonit, Moottoripäät, … ja mitä kaikkee… Anttilan levyosasto oli toinen koti. Siinä koluttiin Kuopion harvat käytettyjen levyjen kaupat…

Ja sit unelmoitiin päästä näkemään nämä ihmetykset. No, onhan tässä nähty Aerosmithit, Nugentit, Forgertyt, Skynyrdit, … Mutta nyt tapahtui sellainen odottamaton ihme, että itse kalakukkokaupunkiin saapui kaksi syvän etelän boogiejyrää: Lynyrd Skynyrd ja Molly Hatchet. Sinnehän piti päästä!!

Päätin kaivaa digirämpsyni naftaliinistä, koska en kehannut kantaa putkia halliin – ja tuskin siitä olisi tykättykään.

Lämppärinä aloitti Molly Hatchet, joka on soittanut aina rockinpaa kuin Skynyrdi. Alkuperäisistä on mukana enää Dave Hlubek (oikeella), joka vaikutti aika väsyneeltä. Viikate on niittänyt tätäkin porukkaa… Skynyrdistä puhumattakaan…


Fall Of The Peacemakers

Aikas moni Hatchet klassikon ehtivät heittää tunnin setissä. Viimeisenä tietysti “Flirtin’ With Disaster”

Skynyrdi aloitti tietysti “Workin For MCA”

Klassikkoja sateli tuttuun tyyliin…

“Sweet Home Alabama”




Ja viimeisenä – ainoana encorena – tietysti Freebird

Oikkeen hyvä keikkailta, mutta hiukan yllätyksetön, mutta silti mieleenpainuva. Tuskimpa enää tässä kaupungissa tuota tullaan uudelleen näkemään…

PS. Kuka osaisi suositella hyvää digirämpsyä? Aika on auttamattomasti syönyt Canon PS 20 ohi. Otin 500 kuvaa, joista just ja just sain nämä seulan läpi.