Onpas mukava kirjoitella lämpimiä muisteloita viikolta näin lämpimässä. Täällä on täys takatalvi: tuulee ihan vimmatusti pohjoisesta ja maa on jäässä. Mutta silti peippo jaksoi lauleskella naapurissa. Toivottavasti se ei jäädy ja tipahda oksalta 8)

Viime torstaina Konnuskoskella laavun saaressa seurailin kaunista laulavaa lintua, joka aina vaan siirtyi mua kauemmaksi, kun pääsin ääntä lähelle. Lopulta näin vilauksen laulajasta: punaista rinnassa ja sit se häipyi. No, läksin sitten kanaville. Siellä sama laulu kuului 3-5 eri paikasta. Nyt pääsin laulajaa lähemmäs, mutta ääni kuului kuusen latvasta. Siinä niska kenossa yritin saada jotenkin vakaan nojun koivusta, että saisin jotenkin tarkkoja kuvia – samalla väistellen kuusen ja koivun oksia. Sain kuin sainkin laulajan tähtäimeen.

No, punarintahan se. Olen kuvannut sitä pihassa, mutten ole ennen siitä näin hyviä kuvia saanut.

Siellä se kilpalauloi muutaman muun kanssa.

Palasin laavun saarelle ja huomasin sinitiais ukon pitävän tanssinäytöksiä naaraalle.

Välillä se kävi pöntöllä niin kuin näyttämässä, että tällänen kortteeri mulla olis tarjota.

Vanhan uittouoman kivillä tapasin uuden tuttavuuden. Kuvioinnin perusteella arvelin sen sirkuksi ja kirjan perusteella päädyin pajusirkkuun.

Lienekkö viimekesän poikanen vaiko naaras kun pää ei olekkaan ihan musta?

Viereisessä pajussa oli enemmän pajusirkku-urosta vastaavalla värityksellä komistettu lintu.

Uittouomalta kuvaillessani huomasin laavun saarta lähestyvän petolinnun. En kerinnyt sitä kuvaamaan. Se oli tuon ruskosuohaukan kokoa, mutta mahan ja siipien alapuoli oli väritykseltään vaalea ja hiukan pilkullinen. Olisko ollut kanahaukka? Se oli varmaan tähyilemässä niitä satoja telkkiä ja muita vesilintuja, joista enemmän ensi kerralla.