Pidämme talvisin pihalla linnuille aina jotain syötävää: auringonkukan siemeniä, pähkinöitä valettuna munkkirasvaan, kauraa, talipalloja ja mitä milloinkin kaapista löytyviä vanhentuneita myslejä, ryynejä ja hiutaleita. Näiden myötä pihalla on vaikka minkälaista siivellistä kävijää.



Nämä pari kuvaa on otettu silleen, että asetin Canon 300D kameran kolmijalan alaosaan ylösalaisin, jolloin sain kameran lintujen korkeudelle eikä sitä tarvinnut asettaa kameraa maahan. Tietokonehiirestä rakentamani tee-se-itse lankalaukaisimen 6 m johto ylti ikkunasta sisälle. Sitten töitten lomassa vaihdoin hiirestä toiseen sopivan kohteen ilmestyessä kuvausalueelle. Harmi, kun laukaisin ei sopinut 40D:hen.


Välillä parvessa syntyy pientä suukopua.

Pihalle kannettu joulukuusi on oiva kuvaustausta. Tämäkin on räppästy ikkunan läpi.

Tää kuva on vuodelta 2005 ja aikas rankasti käsitelty – tilanne on ihan aito ja lavasteena taas joulukuusi. Kuvan vasemmasta ylänurkasta on poistettu oluttölkistä rakennettu pähkinänsyöttöautomaatti. 8)

Mongolian vaahteran siemenet ovat punatulkkujen herkkua. Ne voivat istua puussa tuntikausia siemeniä mutustellen.

Tämä urpiais vanhus oli viime kevään vakio asiakas. Siitä lisää kuvia ens postrauksessa.

Harakat on aina kärkkymässä ja odottamassa tilaisuutta.

Meidän jo vakituinen pyrstö tanassa juoksupyrähdyksiä ottava “pääsiäiskukko” on yleensä ensimmäinen merkki tulevasta keväästä.