Keväällä lintujen kirjo laajenee – hetkeksi.
Mustarastaiden jälkeen ilmestyy peipot.
Järripeippoja on aina peippoparvessa jokunen.
Tämä urpiais vanhus nukkui viime huhtikuussa pihan pälvellä. Ilmeisesti se koki, että jalkojeni juuressa on turvallista nukkua. Mistähän se tiesi, että tuo ei hievahda tuosta ennen kuin se on saanut opinnäyteopponoinnin luettua?
Rouva mustarastas tulee hieman myöhemmin ukon perässä.
Jokos sinä olet sen pesäpöntön laittanut kuntoon?
Oliskohan tämä hernekerttu, joika kävi syömässä meidän omenapuusta pölyttäjiä? Mehiläiset kelpas hyvin. Sitten se jäi koko alkukesäksi laulamaan reviiriään meidän pihalle.
Mitähän tarkoitusta varten varis kävi nappaamassa pihalle jääneen vapun kuohujuoman korkin?
Tämä tuholainen kävi syömässä ikkunalaudalta kukkaruukusta kukat – todistusaineisto vielä nokassa. Mikähän sen sai syömään pieniä sinisiä kelloja?
Ehkä varis vei korkin lahjaksi puolisolleen tai sisustukseksi pesäänsä.
Monipuolista lajistoa on pihassanne kesäisinkin. Ilmeisesti ei ole liian ”siisti”, kun linnut viihtyvät siellä. On pesä- ja ruokailupaikkoja jne.
Meidän ympäristö on rakennettu 70-luvulla vanhalle pellolle, joten puut ja pusikot alkavat olla isoja. Lisäksi talojen pihoja eristää toisistaan hyvin hoidettu 1.5 m levee ja 2.5m korkea kuusiaita, joka on oiva pesä- ja piilopaikka monelle eläimelle.
Taas on mainioita lintukuvia. Hyviä tilanteita olet saanut vangittua. Linnutkin voivat olla ihmeen ilmeikkäitä.
Ehdotan, että varis vei korkin lapsille leluksi. Voihan tietysti puolisokin lahjasta tykätä…
Tänään bongattiin meidän omenapuusta kolme hernekerttua!
Todella hienoja yksilöitä. Toiselta puuttui vasen etuhammas!