Istuskelin viime syyskuussa Varkaudessa yrittäjäkurssilla ja siinä “mielenkiintoisen opetuksen” aikana joutessani chattailin kotio päin. Sieltä alkoi tulla viestejä: “Rusakko on pihalla. Harakat nokkiin sen persusta”. Kello oli jotain vaille kuusi illalla.

Niinpä tietysti – juuri silloin kun oon jossain muualla. No, ei kun chatilla pikaopetus miten vaihtaa kameraan pitkä putki ja miten sitä käyttää ja miten valitaan tarkennuspiste ja … Yksi asia unohtui mainita – ota kuvia tuelta. Saihan avokki muutaman heilahtamattoman ja suhkot tarkan kuvan pikachattikurssin päättötyönä aikaan.

Omenien takiahan se oli oli tullut meidän pihalle. Samaan aikaan alkoi öisin ilmestyä supikoiran kakkikasoja marjapensaiden juurelle. Ilmeisesti nekin hamusi omenoita. Näistä kakkikasoista selvisi, että jollain pihalla kasvaa myös luumuja. Minäkö luulin, etteivät luumupuut selviydy tällä korkeudella.

Seurasin useana yönä rusakon vierailuja pihallamme aina lumentuloon asti. Eihän siinä pimeessä siitä kunnon kuvia saanut.

Lumienkin tultua se kaiveli omenoita hangesta ja rouskutteli ne jäisinä. Sitten se äkkäs – ilmeisesti haistoi, että olimme haudanneet huonot omenat kasvimaahan. Niitä se oli sitten kuopinut hanki- ja multakerroksien alta. On se viisas…