logo

Soisalon lenkki

Herättyä kurkistin ulos ja totesin, että tänään on sitten lomapäivä – aurinko paistoi siihen malliin. Kyllähän tässä oli alkuviikon tehnyt hommia ihan urakalla. Läksin hakemaan takkapuita isomummolasta – niin kai sitä vois kutsua kun se on mummon lapsuuden koti.

Ajelin poikki Suomen suurimman saaren – Soisalon – kohti sen pohjoispäätä – Tuppurinmäen – Räsälän kautta.

Perillä oli syvähiljaisuus ja kirkas auringonpaiste. Lastasin peräkontillisen puita ja sitten aloin kuvailemaan. 30-luvun alussa rakennetun torpan vanhat ladot ja vajat ovat vielä just ja just pystyssä.

Niistä löytyy mukavia yksityiskohtia. Nämä vois kertoa monta tarinaa. Osa niistä on säilynyt torpan vintiltä löytyneissä kirjeissä. Se vintti onkin yksi graafisen suunnittelijan aarreaitta, kaikkine vanhoine merkkituotepakkausineen. Olenkohan mä niitä kuvia ees täällä blogissa esitellykkään? Ei parane – tai kaikki mun työideat paljastuu 8)

Olisko ihan taottu naula? Ranta-aitan seinässä niitä on vaikka kuinka – ripustustelineinä.

Aurinko oli ihan sokaisevan kirkas. Onneksi sain veronpalautuksilla hankittua ihka ensimmäiset omilla vahvuuksilla olevat aurinkolasit. Paras ostos vuosiin… tai ehkä tää pitkäputki on myös aika hyvä…

Yritin tehdä päivälenkin järvellä, mutta en sitten kehannut, kun siellä oli vettä parikytsenttiä.

On ollut kelkallakin hankalaa…

Lähellä, mutta niin kaukana – Kuopio, Puijon torni – 21 km päässä – suoraa linnuntietä.

Sittenpä ajelin takaisin Soisalon länsireunaa myöten – Länsi-Saamaisen tietä. Tässä nousen – en taivaaseen – vaan Hirvimäelle.

Käväisin vielä koskella, muttei siellä ollut mitään ihmeellistä – paljon lunta ja yks kara.

  • Jaa

10 Kommentit

  1. Yhtä ihana ilma siellä ollut kuin täälläkin. Aurinkolaseja pitäisi jo alkaa käyttämään, ettei nyt ihan kauheasti rypyt lisääntyisi ;). Mun ei kyllä kannata kalliita hankkia, kun ne lentävät kaaressa maahan, jos näen jotain mielenkiintoista, jota pitää kiikaroida tai kuvata.
    Ihanalta vaikuttaa isomummulasi.

  2. Hullukaali: Mä olen opetellut kuvaamaan paksut rukkaset ja aurinkolasit kädessä. Olen jo yhdet silmälasien linssit kuluttanut naarmuille kameran tähtäimen reunoissa – sen 300D:n tähtäimen kumi ei pysynyt paikallaan.

  3. Mukavia kuvia, aurinko ihan häikäisi näytönkin läpi tänne. Ihania maisemia ja kaikki mummulat on kauniita, saisit kyllä vähän raottaa salaisuuden verhoa enemmänkin..

  4. Vanha naula – taottu varmaan – mutta kuva on siis niiin hieno. Samoin vanha ovi ja ikkuna. En ihmettele, että ullakolla on aarreaittasi, eikä kaikkea kannatakaan paljastaa. Hiukan vain meitä härnätä 😀

  5. Isomummolasi näyttää ihan kokonaan aarreaitalta seinineen päivineen.
    Näillä keleillä aurinkolasit enemmän kuin tarpeeseen!

  6. Mystinen matka mummolaan, hienoa. Olen Soisalon läpi kerran vuosia sitten Leppävirralta päin ajanut, talvella, pääsi jäätä myöten Vehmersalmen lautan vierestä takaisin mantereelle. Iso on saari.

    Minunkin kamerastani irtosi tähtäimen reunakumi melkein heti alkuunsa.

  7. Uuna: Pitääpä tutkia arkistoja jos löytys härniä 8)

    Taru: Se on hyvin säilönyt mennyttä aikaa.

    irma: Nyt on lossin paikalla jo silta, josta on mahtavat näkymät Kallavedelle ja Suvaksella.

    Mä laitoin siihen 300D:n kumin tilalle solumuovista kehyksen. Se pelitti oikein hyvin.

  8. Onkohan tuo tähtäimen kumin irtoaminen Canoneitten tyyppivika vai esiintyyköhän sitä muissakin kameroissa? Multa nimittäin myös irtosi kumi heti alkuunsa. Liimasin sen pikaliimalla kiinni ja hyvin on pysynyt :).