logo

Nelisorkkainen rusakko

Aamulla paistoi aurinko pitkästä aikaa, joten en aikonut hukata kuuran keltaista valoa. Aamukahvi jäi puolitiehen ja muutkin aamuaskareet, kun puin päälle ja suuntasin koskelle.

Pari kalastajaa oli ehtinyt ennen minua ja pitivät sellaista pauketta ja huutelua, että arvelin tulleeni turhaan… Käppäilin laavun saaren kärkeen tuijottelemaan putkella kauemmas koskelle.

Kännyin vasemmalle ja samalla alkoi edessäni  – 5 m päässä  – pajupuskassa hirveä rytinä. Rusakko!! Ei prkl… BAMBI!!

Se ponkas pakoon uittoväylälle päin. Ajattelin, että siinä kivikossa ja pitkospuilla se ei voi kovasti juosta ja pinkaisin juoksujalkaa perään.

Eipäs se mennytkään kiville vaan hyppäsi koskeen. Kun saavuin rantaan, se oli jo puolimatkassa toiselle puolelle Ruutisaareen.

Nopeasti se ui toiselle puolen, mutta nousu rannalle olikin hankalaa, koska se oli jäässä. Sorkat eivät pitäneet, eikä jää murtunut. Se piehtaroi siinä pari minuuttia.

Sitten se rauhoittui, kun huomasi, että eihän tuo unilta herättäjä uikkaan perässä. Lepotauko.

Ei kun uus yritys.

Nyt onnistui. Vielä vilkaisu…

…ja sitten saaren pusikkoihin piiloon. Koko tilanne oli parissa minuutissa ohi.

Jaaha, mikään kauris tässä on kyseessä? En rupee itse arvuuttelemaan, kun en näitä tunne. Säkäkorkeus oli varmaan metrin luokkaa.

Kävin tarkastamassa paikan, josta kauris oli maannut, muttei sieltä löytynyt mitään. Ilmeisesti kosken reunalla pajupusikossa oli hyvä nukkua. Virtaava vesi pitää ilman lähempänä plussaa. Että sellainen havainto laavun saaresta tänään.

Lisäys klo 17.22: Hullukaali tunnisti kauriin metsäkauriiksi. Kiitoksia!

  • Jaa

10 Kommentit

  1. Mahtava bongaus ja upeat kuvat! Voi ressuraukkaa, taisi säikähtää kovinkin 😉
    Pah, täällä työreissulla oli yksi porukka nähnyt kolme bambia keskellä tietä – ihmeteltiin kovasti että miten ne näin pohjoseen on eksyneet.

  2. Vau, mikä tuuri sulla oli! Ja vielä aurinko paistoi, että kuvat onistuivat. Tuo laavun saari on oikea Nooan arkki :D. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. En meinannut uskaltaa rullata juttua alaspäin, kun ajattelin kauriille käyneen huonosti. Onneksi pääsi rannalle. Niin, metsäkaurishan tuo.

  3. Olipa jännittävä kuvasarja. Pikku metsäkauris sai kylmän kylmyn, mutta onneksi rantautui hienosti. Kannatti jättää aaumukahvi hörppimättä… Kyllä auringon vaikutus on mahtava, täälläkin oltu suunnilleen koko valoisa aika ulkona. Käytettävä tarkkaan hyväksi nämä harvinaiset päivät.

  4. Elisa: Tais se säikähtää kun unilta hätyytin. Bambit ovat taineet lisiä näiden vähälumisten talvien ansiosta.

    Hullukaali: Mä julistaisin laavun saaren Leppävirran nähtävyydeksi nro 1. 8) Olisin kyllä huutanut kalamiehet apuun saaren toiselta puolelta, jos kauris olis alkanut väsymään niin ettei se olis jaksanut ponnistella. Lähin venekin olis ollut 50 m päässä. 10 m päässä olis ollut ihan jäätön ranta. Se tais niin hätääntyä… Kiitos tunnistuksesta.

    irma: Kyllä kannatti lähtee het herättyä. Sitä valoa riitti koskella vain tunnin. Sitten taivas olikin jo pilvessä. Olen jo oppinut että pitää ottaa hetkestä kiinni jos meinaa saada valoa elämään 8)

  5. Oho, oli sulla nyt edessä vähän isompi lintu. Jännittävä tapahtuma ja hyvin olet saanut kuvattua. Jännitys tiivistyi täällä asti.
    Hieno sarja, onneksi päättyi hyvin 🙂

  6. Hienot kuvat! Jos olisin ollut tuossa tilanteessa, kamera olisi varmaan ensinnäkin ollut poissa päältä ja toiseksi säädöt metsässä (ja olisin huomannut sen vasta kotona).

  7. Taija: Aika jännä paikka …

    Uuna: Pienen spurtin jälkeen piti yrittää pitätellä hengitystä, jotta sai tärähtämättömiä kuvia.

    Häivähdys: Sen vuoksi mulla on kamera aina tietyillä asetuksilla. Muutaman kerran kun on menettänyt hyvän tilanteen…

  8. Erikoinen tilanne ja hienot kuvat!
    Sorkat ovat kuin jäänaskalit tuossa toisessa kuvassa.

    Kuinka pitkällä sisäsuomeen metsäkauris on muuten nykyään jo edennyt? Helsingin seudulla niitä näkee mutta esim. Pirkanmaallaretikeillesä en ole koskaa törmännyt yhteenkään. Johtuneeko jälkimmäinen siitä että siellä on valkohäntäpeuroja niin paljon, lokeroa ei riitä(?).

  9. uuvana: Sorkat näyttivät teräviltä, mutta ne eivät purreet jäähän. Uskon, että se sai ponnistettua pohjasta itsensä jäälle.

    En tiedä levinneisyydestä, mutta olen kuullut niiden yleistymisestä näillä seuduilla viimeisen 10 vuoden aikana. Monet kertovat nähneensä niitä ruokailemassa pelloilla.