Juvalla Lumpeisten lampien pohjoispuolella sijaitsee liuta kallioisia nyppylöitä. Alueella on muutamia suuria siirtolohkareita, joiden halkeamista voi bongailla lohkareluollia. Kaikkein kummallisin siirtolohkare kököttää kalliolla terävimmältä syrjältään. Kun kiveä tarkastelee eri suunnista, voi siitä hahmottaa sydämmen, karhun pään tai laivan keulan.

Heinäkuussa 2018 kiertelimme emännän kanssa Juvan ja Sulkavan retkuilukohteita, tarkoituksena kuvata Munsalan kansallispukua tuunaa-mun-perinne hengessä. Olimme jo pailailemassa kotio, kun tokasin että kurkataanpas tuo yks geokätkö, jolla on mielenkiintoinen nimi: Juvan ararat. Karttapisteestä pitäisi löytyä siirtolohkare, joka muistuttaa laivan keulaa.

Sompailimme paikalle navikaattorin avulla Sulkavan suunnasta ja välillä näytti siltä että tie vie pellolle tai ranta-saunalle – ja tästä on ajettu joskus – mutta milloin. No, löysimme perille ja tarvoimme hakkuuaukeen risukossa kivelle.

No, jopas oli nähtävyys. Miten ihmeessä kivi pysyi pystyssä juuri terävimmällä särmällä? Kiveä kiertäessä tuli tosiaan ensimmäiseksi mieleen laivan keula, mutta sitten pohjoispuolelta hahmottuikin sydämmen muodot. Kylläpäs sitä ihmeteltiin. Tämäpä hyvä paikka kuvata. Siitäpä saatiin niin hyvä otos että kuva päätyi Suomalaisuuden kirjopukineiden ensimmäiseen valokuvanäyttelyyn Leppävirran kirjastolle. Itseasiassa koko näyttelyn paraatipaikalle – metrin korkuisena keskellä näyttelyä.

Kivessä voi hahmottaa myös pyöreäkorvaisen nalleen pään. Löydätkö?

Aina kun ollaan retkuiltu näillä nurkilla, on kiveä pitänyt käydä moikkaamassa. Mutta se geokätkö on edelleen bongaamatta? On unohtunut kiveä ihaillessa.