Eipä parempaa paikkaa voisi keksiä kesäretkuilujen aloitukselle kuin alkukesän heleässä vihreyvessä ja lintujen lurittelussa kylpevä karun kallioinen Koloves.

Emme enää muista kuinka mones kerta tämä on kun olemme lähössä meloskelemaan Koloveelle. Kesällä 2006 aloitettiin ja lähes vuosittain on käyty ainakin kerran. Koloves on niin mahtava sokkeloisine lahtineen että uutta tutkimista riittää aina.

Vuokrasimme Mäntysalon kämpän ja laskimme kanootin vesille Pilpan kanavalta ja ei kun menoks.

Vierunvuoren kalliomaalaukset

Pilpan kosken jäävessä taakse 1.5 km meloskelun jälkee itärannalla paljastuu lohkareinen rinne – Vierunvuori (kartta). Jääkausi on vierittänyt kallioseinämästä kiviä järveen asti.

Aivan vierun yläosassa näkyy lipan alla punaista. Kyseessä on Vierunvuoren kalliomaalaukset. Nämä pitää joka kerta tarkastaa.

Lipan alla erottuu ainakin kaksi hirveä ja ihmishahmo.  Maalaus on löyvetty vuonna 1975 ja se ajoitetaan kivikauden kampakeraamiseen kauteen eli noin 5 000–2 000 eaa.

Pirunvuori ja Koukunpolvi

Meloskelumme jatkui kohen etelää. Suuntasimme Mäntysalon entiselle tukkikämpälle, joka toimi tutkikohtanamme seuraavan vuorokauven. Vejimme kanootin laiturille, viskasimme tavarat kämpään ja suuntasimme retkemme patikointiosuuvelle.

Kämpältä lähtee reilun puolentoista km pituinen polku Mäntysalon luontopolulle. Polun varresta olisimme saaneet kerätä kassillisen korvasieniä, mutta kun meille kelpaa vain suoraan pannulle sopivat sienet niin…

Vähän ennen polkujen risteystä törmäsimme jännään kiviasetelmaan. Kuin linnun nokan muotoisen kiven alla oli tukikivi.

Kuleksimme hetken luontopolkua Koukunpolven suuntaa mutta sitten poikkesimme mettään kohen pääkohettamme Pirunvuorta. Nousimme vuorelle itäpuolelta ja jyrkänteen reunalla tuli yllättäen vastaan jalkakivi (kartta).

Kiipesimme vuoren paljakkamaiselle päälaelle, josta löytyi soma kivipöytä (kartta). Asetelmalla ei ole ikää kuin vajaa sata vuotta. Tarina kertoo että sen olisi pystyttänyt oopparalaulaja Aino Acktén huvitteluseurueet. Aino rakennutti 1920-luvulla Pohjantaipaaleen huvilan Pirunvuorelta aukevaan maisemaan.

Pirunvuorelta aukeaa näkymä Heinäveen reitin kuuluisaan mutkaan Koukunpolveen. Pirunvuoren näkymää on käytetty monissa Suomea ja Heinäveen reittiä mainostavissa mainoksissa. Tunnetuin lienee Adolf Bockin maalaama mainos vuodelta 1928. Liekkö itse taiteilija Bock nautiskellut Ainon seurueessa piknikkorin antimia tällä kivipöyvällä?

Mäntysalon tukkikämppä

Pirunvuorelta palailimme jo tutuksi tullutta polkua myöten. Heleä kesäilta tyyntyi aivan pläkiksi.  Pistimme rantasaunan puita nieleksivän kiukaan tulille ja asettuimme kämppään taloksi.

Mäntysalon tukkikämppä (kartta) on vuonna 1940 rakennuttu metsätyömieskämppä, joka on kunnostettu vuokratuvaksi 2006-07. Kylläpä myö hyvin mahuttiin kaksistaan 120 neliön kämpässä. Tuppaa mahtuu makkoomaa 10 henkee ja myö asetuttiin nukkumaa kahestaan 4 hengen kammariin.

Keittiöstä löyty nestekaasuhella ja -jääkaappi, mutta ei niitä tarvittu ku pihalla ol tulentekopaikka. Tuvassa ol uuni, mutta myö tykättiin helteisen patikkaretken jäläkeen tuvan mukavan viileestä ilimanalasta.

Saunan lauteilla hauvuteltiin Pirunvuoren kiipeilystä valittavia ihmisrankojamme. Pulahus virkistävään Koloveteen ol kesän ensimmäinen. Saunan jälkeen istuskelimme laiturilla ja naatiskelimme linnunlaulukonsertista, jota tarjoili kämpän takana aukeava tervaleppälehto. Ilima ol niin tyyn että saunan savut leijaili koko illan järven yllä.

Kylläpä nukutti hyvin. Aamupala nuotiolla linnunlaulukonsertissa ja sitten kanootti vesille.

Loukunvuoren jyrkänne

Helteinen kesäpäivä meni mukavasti lainehilla. Kiersimme Mäntysaloa ja iltapäivällä olimme tulossa Kärännön kaivannolle.

Kärännönsaaren kohalla Luokunvuoressa erottui iso jyrkänne (kartta). Sepä piti tarkistaa. Sehän osottautuikin mielenkiitoiseksi. Jyrkänteessä oli useita pikkuluolia ja parit niistä näytti siltä ihan kuin niistä olisi kaivettu.

Näistä koloista tuli mieleen läheisen Ukonvuoren kvartsilouhos. Oliko tässäkin kivikautinen immeinen kaivellut kvartsimurikoita kivityökalujensa terämateriaaliksi?

Tutkin jyrkännettä myös kalliomaalausten toivossa. Parissa kohtaa jotain ruosteen punertavaa mutta ehkä vain luonnomukaista väriä.

Meloskelun aikana tarttui kuvahaaviin kaikenlaista.

Kärännönlahella oli tasaisen vaaleaan kiveen maalattu VALTIO. Jokin kannanotto vai ilmaisu että oltiin valtion mailla?

Kuikkia oli seuranamme kymmeniä. Harva suostui poseeraamaan.

Kiveä ja kalliota riitti ihailtavaksi. Tavattiin me nuori Jussi 69:kin 8)

Eipä parempaa kesän retkuilujen aloitusta voinnut ollakaan. Sää ja luonto suosi. Tänne on hyvä palata – jälleen…