Viime kesänä sain Leppävirran museosta kolme laatikollista paikannimikortteja lainaan. Ne tiedot oli kerätty 80-90-luvun taitteessa. Kahlasin ne läpi ja löysin jälleen mielenkiintoisia tarinoita.
Haapamäen Kuikkojärvestä virtaa Suvaksen Kuolemanlahteen Kuolemanjoki, joka paikannimikorttien mukaan on ollut uittojoki – tai -puro. Kuolemanlahti on saanut nimensä isovihan aikaisista tappeluista. Kiviseen puroon oli rakennettu uittoränni – Pitkäränni, joka on ollut 150 m pitkä. Rännin vieressä on asustanut Riikanmökissä Ränni-Riikka – Riikka Juuvim – leskirouva, joka asui Hackmanin rakennuttamassa yksi huoneisessa mökissä lapsen kanssa (kartta). Uitot lopetettiin 1955 ja myös mökki hävitettiin.
Läksimpä tutkimaan tätä jokea. Matkalla bongasin mettäautotien varresta herkkuja. Oli meinaan ihmeellinen ilima viime kesän ilimoiksi – reilut parikymmentä astetta lämmintä ja aarinko paistoi.
Lähestyi jokea idästä. Mettäautotien kiepiltä tarvoin hakkuuaakeen läpi reilut pari sataa metriä.
Joki tai pikemminkin puro oli kuusikon ympäröimä. Rannoilla oli jäänteitä rännistä.
Kivinen koski on vaatinut rännin, jotta tukit saatiin uitettua. Myös Kuikkojärvi padottiin, jotta uiton aikaan joessa virtasi enemmän vettä.
Onkohan tässä ollut myös silta? Vuoden 1974 maastokartassa polku on ylittänyt joen tässä kohtaan.
Hieman ylempänä koskessa oli pieni kivinen saari.
Riikan tuvan jäännökset löytyivät joen vierestä.
Uuninkin pystyi vielä tunnistamaan.
Tämä lähes helteinen tuuleton loppu heinäkuun päivä oli mitä parhain perhosbongaukseen. Mettäautoteillä pörräsi jos jonkinmoista siivekästä.
