Palasin Syvävuorelle (kartta). Tarkoitukseni oli koluta vuoren päällys ja läheiset vuoret. Neljä vuotta sitten kävin etsimässä sieltä ensimmäisen geokätköni ja kurkkaamassa Pirunpesää. Olen sen jälkeen lueskellut juttuja, kuinka Kuopion Vanuvuorella asustanut piru oli muuttanut suutuspäissään Syvävuoren Pirunpesään asumaan. Liekkö valtatie 23 läheisyys ajanut sen pois ku ei sitä ole näkynyt.
Lähestyin tällä kertaa Syvävuorta lounaasta – Kaakonvuoren ja Syvävuoren välisestä laaksosta, jossa on isot pirunpellot. Onneksi sinne oli tehty mettäautotie, jota pitkin pääsin Syvävuoren rinteelle. Siitä olikin tehty kunnon mettäautoura ihan katepillarilla ylös vuoren päälle asti. Pökötillä sitä ei kyllä ajettu. Läksin kiertämään vuorta myötäpäivään.
Ei paljoa tarvinnut kavuta ku alkoi löytymään mahottomasti megaliittikiviä – kiviä, jotka oli nostettu pienempien varaan tai pystyyn tai kallion päälle jyrkänteen reunalle. Tässä ensimmäiset suurimmat.
Kiven alla oli vielä kammari, jonne jäi vielä hyvin makkuuksille mentävä tila.
Toiselta puolen kivi näytti ihan ukon nuamalta.
Kun VT 23 alkoi näkyä puitten välistä löytyi tämmönen rakennelma. Kolon perukoilla oli pietty tulia.
Vieressä oli tällänen toisenlainen suoja, jonka alla oli myös polteltu tulia.
Alempaa rakennelma näytti tältä.
Kapusin sitten Pirunpesälle. Ei ollu piru kotona.
Muuten pesä on hyvä, mutta kaks ovee tekee siitä vetoisan.
Pirunpesän vieressä on komeet kymmen metriset pystysuorat seinämät.
Tästä kalliosta ol lähtenyt pala pois.
Vuoren pohjoispuolella on kolmiportainen jyrkänne, jonka alimpaa seinämää en tällä kertaa käynyt kurkkoomassa. Viimeksi siellä oli korpin pesä.
Reunalla riitti töyräskiviä. Nousin ylemmäs kohti huippua.
Megaliittikivien määrä sen kuin kasvoi. Lähes jokainen oli jollainlailla nostettu.
Tässä yks kommempia. Yhen ja kahen kiveen varaan nostettuja oli usseita mutta varsinaisesti kolmikivisiä en löytänyt.
Vuoren ainut hattukivi, jonka aluskivi oli samalla töyräskivi, jonka ali näki.
Itäpuolella jyrkänne muttui loivemmaksi.
Kaakon puolen jyrkänteellä oli kymmen metrinen töyräskivi.
Kummasti aluskivi jaksoi kannatella jättiläistä.
Tältä se näytti jyrkänteen alta.
Rinne oli välillä haasteellista koluttavaa mutta mielenkiintoista. Välillä piti tankata koneeseen mustikoita ja puolukoita.
Eteläpuolelta löytyi jo sitten pyöreämpiä muotoja.
Mutta megaliittikiven määrä ei ainakaan vähentynyt – kaikki kolme töyräskiveä oli yhen kahen kiven varassa.
Tässä oikea rivi.
Siinäpä meni neljä tuntia yhen vuoren koluamiseen.
Kuvia kivistä tuli 500 ja karttamerkkejä liki satakunta – kaikkia löydöksiä en ees merkinnyt. En ole koskaan vielä tuollasista määrää megaliittikiviä yhessä paikassa nähny. Mitähän viereisiltä Kaakon-, Raja- ja Vuorentausvuorelta mahtaa löytyä? Tänne tullaan uuvelleen…
Moi! Blogiasi on aina mielenkiintoista lukea, kiitos siitä! Sanot monen kiven kohdalla, että niiden alla on pidetty tulia. Mistä päättelet tämän ja tarkoitatko, että tulia on pidetty lähiaikoina vai joskus kauan sitten?
Kiitos kiitos! Jos noista koloista löytyy hiiltä taikka hiiltynyttä puuta, niin siitä teen päätelmiä. Nyt noista löytyi hiiltynyttä puuta – ei taija näkyä kuvissa – mutta olivat jo niin vanhoja että sammal oli jo kasvanut päälle. Lisäksi kivi voi tummua noesta, mutta sen voip sekottaa jäkäliin.
Seuraan blogiasi mielenkiinnolla. Olen usein jäänyt miettimään mistä on kyse kun mainitset että isokin lohkare on aseteltu ihmisvoimin pienemmän kannateltavaksi. Miksiköhän? Entäpä onko sinulla tietoa miten homma on hoidettu ilman nykyajan konevoimaa?
Niin, mikä on ollut muinaisten immeisten tarkoitus? Varmaan arkeologit osaisivat vastata siihen tai millä keinoin kiviä on voitu nostellä. Itelläni tuli mieleen pitkä näre, jonka päässä roikkuu usseempi immeinen – vipu – tai sitten saisiko jotenkin aikaiseksi tunkin joka hyövyntää veen jäätymisessä tapahtuvaa laajentumista? Niin ne väittää että Ryöskän pöytä – melkein linja-auton kokoinen kivi olisi nostettu kivien varaan, mutta miten? http://www.satunnainenretkuilija.fi/2014/05/legentaarisen-ryoskan-tupa-ja-poyta/
Niinpä. Ei se ihan selkeää näytä oleen entisajankaan immeisen järenjuoksu eikä varsinkaan kyvyt.
Nyt kyvyt melkein tiedetään mutta järenjuoksu taitaa olla mualimaa seuratessa vähintään yhtä hakusessa.