Tänään oli taas niitä kertoja koskella, että sattuma suosi satunnaista luontobongaajaa.

Koskeloista oli satoja parkissa oottamassa sopivampaa muuttotuulta.

Tuuli puhalteli lännestä ja sai haavat varisemaan.

Värikkäät lehet olivat virran vietävänä. Osa jäi nalkkiin.

Kattelin että taimenetko ne on kuvulla matalikolla. Se olikin minkin poikanen kalassa, joka sinkoili kivien koloista toiseen, kun haistoi minut.

Surenkorentojen mielestä on vielä kesä.

Konnuksen joutsenperhe harjoitteli ylitselentoja.

Perheeseen kuuluu viis harmaakylkistä tän kesän poikasta.

Oisko nuoriso vasta oppinut lentämään, kun pienetkin matkat piti tehä ilmateitse.

Poijat oli uteliaita. Vanhemmat kyllä varottelili kuvaajasta.

Nuoriso ei välittänyt varoituksista.

Seurailin perheen toimia kosken reunalla laiturilla istuskellen.

Ruokailun jälkeen oli höyhenpuvun kunnostusta.

Johan on kummia naparoita haapa saanut kylkeensä.

Poislähtiessä törmäsin kanavakopilla tiasparveen. Parvessa oli myös pyrstötiaisia. Eräs jäi kalliomäntyyn poseeraamaan.

Johan oli taas vilinää ja vilskettä koskella…