Tupavaaralta palatessa tieltä avautui melkoinen näkymä Vaadinselän kuruun (kartta). Sen valloittaminen oli seuraavan päivän ohjelmassa.

Ajelimme aamulla yhtä Suomen kauneinta tietä – Ivalo-Inari tietä – pitkin Ukonjärven rantoja. Käännyimme ennen Ukonperän vanhan kievarin paikaa, joka oli nyt P-paikkana, lyhyelle mettäautotie kiemuralle. Sen kiepille parkkeerasimme auton. Läksimme nousemaan suoraan kurua kohen pitkin lappilaista avohakkuuaukkoa. Suuntasimme rinteestä kuuluvan veen lorinan mukaan.

Kurua myöten laskeutui puro.

Välillä purossa oli pieniä lampia, joihin oli muotoutunut kenttiä.

Sitten puro pujahti kivien väliin. Eikä siitä enään kuulunut kuin lorina. Tässä vaiheessa teimme työjaon. Minä tarvoi kurun louhikossa ja emäntä nousi kurun pohjoisreunalle ja eteni sitä myöten. Välillä näköyhteys katosi, mutta huutelemalla paikansimme toisemme.

Kurun lohkareitten koko pisti hiljaiseksi. Tällästä louhikkoa en ollu ennen kolunnu.

Joku epäonninen poron vasakin oli tipahtanut kurun reunalta louhikkoon. Peot oli pitäneet huolen lihoista.

Ehkä tämä kuva kertoo missä mittasuhteessa seikkailtiin. Emäntä on tuo punainen piste kurun reunalla.

Emännän vastaavasti samalta kohalta ottama kuva. Kurussa oli luolan paikkojen mahollisuuksia noin karkeasti miljoona – no, ehkä muutama tuhat. Onneksi emäntä huuteli, kun näki aukkoja. Tässä suunnistan juuri yhelle aukolle, josta löytyi luola. Luolan toinen suuaukko oli tuossa keskellä koivujen välissä.

Tämä luola oli suurin piirtein saamieni koortinaatien kohalla, muttei läheskään sitä kokoa… Olisko tämä ollut 5 x 2 x 3 m luokkaa. Tuolta mustasta kohasta tuli se toinen uloskäynti. Tämä ei ollut kuitenkaan se suurin luola, joka piti olla kurun pohjalla.

Olisin tarvinnut oppaan sen löytämiseksi. Mahollisuuksia oli niin paljon ja kiipeäminen isoilla lohkareilla ei ollut helppoa. Olin ihan puhki rymytessäni ylös ja alas…

Kurun yläosasta löytyi iso ja syvä rakonen, jossa kasvoi pyhäpuu pihlaja. Sinne ei ollu porot päässeet sitä jyrsimään. Raolla oli leveyttä parin metrin verran ja syvyyttä toistakymmnetä metriä.

Etsi kuvasta satunnainen retkuilija ja näät mistä kohtaa rakokuva on otettu.

Tässä rako ylempää kuvattuna. Taustalla näkyy Ukonperä ja Lintujärventie, jolta otin kuvan kurulle päin.

Kiipesimme Vaadinselän päälle, jossa oli muutamia pieniä lampia ja kiven murikoita. Suuntasimme pohjoiseen, jossa oli paljakkaa. Aloimme laskeutua sitä myöten.

Etsimme laskeutuessamme näköalapaikkaa ja löytyihän se. Ukonjärven Ukonperä ja keskellä korkeimpana Akku.

Vaadinselän kuru on yksi hienoimpia paikkoja jossa on tullut rymyttyä. Vaativa maasto mutta kannattaa rymytä. Tänne vielä palataan tulevaisuuessa… seuraavalla pohjosen reissulla.