Pesä oli hyvin vahdittu, mutta minäpä hiipparoin…
On siellä ainakin yksi.
Haa, kaksi potraa poikasta.
Eiku siis kolome!
Kuka minut ilmianto? Joo, joo, .. Meen pois…
Ihan rauhassa sain varttitunnin seurata pesän toimia ennen kuin alkoi kiljunta… Ilmiannon jälkeen muutama kuva vartijoista ja sitten palasin jälkiäni… Hienosti on pesintä onnistunut.
Kiipesitkö puuhun vai oliko nosturi käytössä, kun noin hyvin pesän tasolta kuvat nappasit.
Otsikossa luki kalakotka, niin ajattelin että siellä on taas löydetty uusi lintulaji. Tiukka ilme kyllä tuolla kalasääksellä on, tulee ne Ikaroksen Harpyijat mieleen.
Pesä on pitkän ja kapean soraharjuniemen matalimmassa kohdassa lyhyen männyn päällä. Pääsin hiipparoimaan muutaman metrin korkeamman harjanteen päälle, josta aukesi juuri ja juuri kameran tähtäyspisteen kokoinen aukko pesälle. Monissa kielissä esim. Virossa sääskeä kututaan kalakotkaksi – joten siitä viehkeä nimi postaukselle 8)
Hmm, varsin vaikuttava kuvasarja. Ei tuollaisia herkkuja pääse katselemaan pääkaupungin melussa. Upeaa työtä ja tilanteen hyväksikäyttöä…:)
Nämä sääsket ovat onneksi vakiovieraina jo monta vuotta, joten tilanteen voipi suunnitella etukäteen – tosin ilima olis voinut olla aurinkoisempi 8)