Kävin huokasemassa ylityöllistetyn viikon jälkeen koskella. Pitäs saada kapuloita oravanpyörän rattaisiin – liika on aina liikaa… Se tuntuu joka paikassa ja varsinkin levossa – tai sen puutteena. Pitäs osata sanoa useammin… en ehdi nyt… myöhemmin.
Konnuksen kanavaa vahditaan nykyään Varkaudesta Taipaleen kanavalta – videokameroilla, mutta kesäksi tulee luonnon omat vahdit – kalalokit ja västäräkit.
Välillä vahdit tutkailevat kosken tilannetta. Meinaakohan nämä taasen pesiä vanhalla kanavalla n. 10 m korkean koivupökkelön päässä? On siinä poikasilla hyppäämistä…
Koskella riittää vielä telkkiä.
Jokohan poikaset alkaa kuoriutua, kun oltiin niin tarkkana, että kuka siellä polulla kuleskelee? Viime sunnuntaina ei edes viittitty kurkata.
Pysähyin paluumatkalla golfkentällä, jonka tulvivassa lätäkössä näin keväisin vierailee kahlaajia. Arkoja ne ovat… Liekkö metsäviklo?
Lisää kanavalajeja siis. 😉 Voisi olla ilmiselvä kanava(nvartija)lokki.
Vaivihkaa kurkkaava viiru on hurmaava. 🙂
Viimeisen kuvan kahlaaja voisi olla myös liro. Selkä ei näytä ihan niin tummalta ja siinä on reilusti pillkuja. Tosin valotuskin voi tehdä tuon tepposen, joten ihan en mene vannomaan.
Ääni on aika hyvä tuntomerkki lajien erottamiseen.
Luonnonvahdit ovat kyllä kauniimpia ja kiinnostavampia kuin videokamerat. Sinulla on aitiopaikka pöllöpesälle, pian poikaset jo kurkkivat pöntöstä.
Meidän pellolla on samanlaisia valkokirjavapyrstöisiä lintuja, ovat arkoja ja pitävät jännää ääntä, ehkä vielä onnistun kuvaamaan.
uuvana: Niin juuri – kanavalokki ja kanavavästäräkki 8) Se voi olla myös liro. Onko lirolla keltaiset jalat? Yhdessä kirjassa näytti siltä. Tällä oli tummat jalat.
Manteli: Toivotaan että pöllön pesintä onnistuu. Pitää pysyä polulla ettei liikaa häirihe emoa. Koetahan saada pitkänokkia kuviin…