Eilen oli aurinkoinen talvipäivä ja istuin sen päivän sisällä. Oli töitä ja kehtuutti lähtee minnekkään… Oli viikolla viskonut 50 kuutiota lunta katolta – siinä kehtuuttamisen syy.
Seurailin sitten pihan tapahtumia – en mitenkään vahdissa istuen – vaan silloin tällöin kurkkien. Kaikki muut uskallikot sain kuviin paitsi kuusitiaisen, joka pistäytyy niin lyhyen aikaa…
Yllätykseksi omenapuuhun ilmestyi suuri kokoinen keltasirkku. Lähempi tarkastelu osoitti sen räksäksi. Harvinainen bongauskerkku täällä päin. Muistan viimeksi räksän nähneeni pari kolme vuotta sitten näin keksellä talvee. Arka se oli – ei uskaltautunut syöttöpaikalle.
Kaurat oli loppu, joten keltasirkkujen piti tyytyä pähkinöihin, mutta kyllä nekin maittoivat. Tässä tiaisten jätöksiä siivoamassa.
Käpytikkanaaralla alkaa olla jo komea sulkapuku. Vielä ei ole kuulunut urosten rummutteluja.
Herra harakka päivysti tapansa mukaan naapurin tammen latvassa.
Tälläpä sinitintillä on pelottava rosvonaamio. Minnehän on päänsä tukenut kun on noin musta otsa?
Kokeilin saada lentokuvia. Laitoin sulkimen nopeelle, jatkuva tarkennus ja superhyperkuvausnopeus, mutta valoa ei ollut vielä tarpeeksi.
Kunhan aurinko nousee vielä hieman niin saan lisävaloa ikkunasta heijastuvista säteistä. Kk päästä vois tulla parempia….
Mainioita ovat kuvasi, jäänpä innolla odottamaan niitä ‘parempia’ 😉 Muutaman yksinäisen räksän olen minäkin bongannut nyt talvella, tikkaa en vielä ollenkaan. Sinitiainen on kyllä todella julman näköinen ♥
Ihanaa, että valo lisääntyy!
Elisa: Tarkoitukseni oli pysäyttää ihan kokonaan lintu tuohon ilmaan. Nyt siinä on vielä liike-epäterävyyttä. Enemmän valoa niin se vois onnistua 8)
Joo, ei lentokuvat vielä oikein onnistu. Mutta mukavasti aurinko on siellä paistellut, Täällä on päivästä toiseen tasaisen harmaata. Perjantaina paistoi aurinko siihen asti, kun laitoin nenäni työpaikan ovesta ulos. Silloin se meni pilveen ja pysyi siellä ;).
Räksät ovat täälläkin yhtäkkiä tullet jostain koloistaan esille. Pariin kuukauteen en nähnyt yhtään ja nyt on isoja parvia.
Kuulin jo tikan soidinrummutuksen ja ruokintapaikalla oli tikkapariskunta aika levottomana. Selvästi hormonit hyrräsivät.
Harakka-kuva oli komea!
Räksät jostakin ilmestyneet puiden latvoihin ja marjanjämiä syömään. Appi kertoi sellaisen nähneen, enkä uskonut. Mutta pakko kai alkaa uskomaan, kun niitä niin moni on tavannut.
Sinitiainen on nukkunut yönsä piipussa = )
Hullukaali: Ei riittänyt tänäänkään valo vaikka aurinko välillä pilkistelikin. Pitää malttaa vaan odotella… Siellä etelässä kaikki tapahtuu aiemmin 8)
Taru: Joo, missähän putkessa toi tintti majailee. Syssyllä vieraili lähes musta käpytikka. Liekkö samasta piipusta molemmat? 8)
Nuo lentokuvat ovat silti mieleeni, vaikka kuinka olet vaatimaton 🙂
Hieno kavalkadi pihapiiristä!
uunas: Jos mä koetan päästä toisiin sfääreihin 8)
Eikös lentokuviin kuulukin tuollainen pieni liike-epäterävyys? Ellei sitä olisi, ei kuva olisi enää lentokuva… Tällaista hiljaista tyhmää yksinpuhelua vaan tässä käyn…
Mistäs otat selville, onko tämä Herra Harakka? Kuvasin myös tänään paria harakkaa, joilla oli ilmeisesti jotain kevätmetkuja mielessä, mutta molemmat näyttivät ainakin minusta ihan samanlaisilta.
Sinitintillä on mahakin mustana. Jossain se on möyrinyt.
irma: No, joo… Eiks ainakin teoriassa pitäs olla mahdollista hyvässä valossa pysäyttää lentävä lintu tarkkana nopeella valotusajalla?
Mulle kaikki harakat on herroja, kun niillä on tollanen hieno frakki päällä.
Niin, mitähän se on oikeen nuohonnut?
Hieno talvilintukavalkadi.
Sinitintti on tainut tosiaan olla nuohoustöissä kun on mennyt lakinlippa vähän tummaksi.
Saitpa harakastakin kuvan, se ei ole aina helppo lähestyttävä. Itse yritin kuvata viikoloppuna pihalla porukkana heilunutta harakkaa ja kahta närhiä, mutta he vetivät pitemmän korren.
uuvana: Kirkkaalla ilmalla on helppo kuvata lintuja ikkunan takaa. Ne ei nää mua heijastusten läpi.