Karauroksilla oli jo tänään kevättä rinnassa koskella. Sirkutus kuului joka puolelta ja sirkuttajia oli 4 tai 5. Lämmittävä auringon paiste sai hordmoonit hydräämään.
Karat on helppo paikallista laulun perusteella ja hangen suojissa pääsee hiipimään lähelle.
Kara ei lähde karkuun, kun se ei nää kameran takaa silmiä. Hermostuneesti se kyllä niiailee puolelta toiselle.
Välillä ehdittiin syömäänkin. Toi “kapulan” mätkiminen veteen oli hauskaa katseltavaa.
Tähän postaukseen sopii australialaisen AC/DC:n ainut rakkauslaulu “Love Song”, jossa on piirpaukemainen karaintro 8) Jos rockkukko Bon Scott olis vielä elossa niin minut nähtäisiin ens kesänä Tampereella, mutta ei… R.I.P. Muistellaan samalla Bonia – erästä karismaattisinta rockilaulajaa, joka menehtyi 30 v sitten: 19.2.1980.
Hieman kevättä tuli jo kuviesi myötä tänne minullekin, kiitos siitä! Ensimmäisessä kuvassa upean karan lisäksi vihreääkin, sekä karan hauska ilme – ilmeisesti sinua etsiskelee 😉 Toisessa kuvassa taas hienot heijastukset vedessä.
Kyllä sua nyt hellitään, karat ja saukot!!
Luin jostain, että sekä tyttö- että poikakarat visertävät. Sitäpaitsi olen kuullut visertelyä ihan syksystä lähtien, mutta kevättä kohden se yleensä vaan yltyy. Tuntuu aika hassulta, kun 30 asteen pakkasessa kuulee keväistä ääntelyä. Noiden toukkien kuoriminen on tosiaan hauskaa katseltavaa. Olisikohan taas aika käydä Nokisella…
Elisa: Joo, se näki minut ja yritti kurkottaa että näkis loputkin 8)
irma: Tää aurinko on lisännyt sirkuttelua selvästi ja osa karoista oli hiljasempia. Ne hiljaset oli varjossa. Koskella kannattaa aina käydä…