Kato – mä juoksen!
Kato – mä leikin murmelia!
Kato – mä loikkaan!
Eiks ollut hyvä esitys?
Ootas – elä vielä mee… Mä näytän sulle …
.. mun hienon vettähylkivän turkkini. Kato!
Eiks oo hieno?
Ai, ei tee vaikutusta?
No, ei sitten. Mä meen sit muualle näyttää..
Voi, kuinka suloinen vekkuli! Ja taas noin läheltäkin olet päässyt kuvaamaan.
No takuulla tekee vaikutuksen. Sekä minkin esitys, että kuvat siitä!
Suloinen on kyllä tuo peto! Ja oikein kaikki temppunsa sulle näytti ja poseerasikin.. Taisi oikein odotellakin sua kameran kanssa kuvaamaan!
Hullukaali: Joo… Se lähti rantahyppelyiden jälkeen uimaan ja sukelluksen aikana menin laiturin päähän ja pistin naaman piiloon kameran taakse. Kun oli liikkumattomana, niin se ui suoraan mua kohti. Taios olla 3-4 m lähimpänä.
Anskukka: Kiitos! Mulla on vähän ristiriitaiset mietteen tästä ei-alkuperäisestä-suomalaisesta – ihmisen siirtämästä eläimestä.
Elisa: Loppujen lopuksi niitä taisi olla kaksi. Kun läksin poispäin ja tiirailin tapani mukaan vielä uittouoman sillalta että mitä näkyy, niin laavunsaaresta lähti minkki uimaan, vaikka edellinen oli juuri kadonnut Kotasaaren pusikoihin.
Kyllä teki vaikutuksen, älä mene pois!!
Hieno turkki ja upeita kuvia! En ole koskaan nähnyt noin läheltä.
Ei taida Suomen luontoon kaveri kuulua, mutta ei häkkiinkään 😮
uunas: Niin, kyllä mä kuvailisin mieluummin vesikkoa, jos voisin valita.
Johan on sinulla taas ollut säkä! Kiva kuvakertomus. Eihän se minkin syy ole, ettei kuulu tänne. Kyseenalaisen kunnian tästäkin saa ihminen. Mahtaako vesikkoja olla enää lainkaan Suomessa? Ainakaan minkin runsaus ei paranna sen palautumista, taitavat olla elintavoiltaan ja -paikoiltaan niin samanlaisia.
irma: Taitaa olla ainakin Korkeasaaressa. Viimeinen villihavainto on vuodelta 1992 Sotkamosta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vesikko
Voih! Kyllä, kyllä..teki vaikutuksen..todellakin…