Arvotonta kissankultaa minä sain
Sen tiedän nyt mä vain
Petollista kissankultaa kiiltävää
Ne muistot kirveltää
Löydän kyllä kissankultaa mistä vaan
Mut harvoin aidon saan
Ihan pelkkää kissankultaa oli hän
Sen vihdoin tunnustaa
Kissankultaa
Säv. & san. Ruohonen Matti – Ruohonen Teppo
Sov. Johansson Paul Mikael
Levytetty: 10.08.1970
Hakematta tulee mieleen Ultima Thule, upeat kuvat!
Mitä vielä, nuo on kyllä ihan oikeita kultakimpaleita! Ensimmäinenhän on melkein harkoksi prässättykin.
Onpa hienoja lohkareita.
Jopas pläjähti 70-luku mieliin, en ollut tuota kappaletta kuullut varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Kiitos nostalgiapjäläyksestä! 😉
Elisa: Sitä juuri, designiä.
uuvana: Joo, toi biisi on yks niistä joita olen vaippapöksynä rallatellut. Ihottava korvakärpänen 8)
Onneksi ehdin laittaa omat pronssini blogiini, ennen tänne tuloa, muuten olisi tullut rimakauhu. Mitä on pronssi kullan rinnalla?
Hienoja ovat kuvasi, nautinnollisia katsella, kun tuota kultaa muuten omistan niin vähän. Paitsi tuo Hyräilijä, on se aika kultakimpale 🙂
Kiitos ihanista kuvista!
Varsinainen kultaharkko tuo ensimmäinen.
En uskaltanut soittaa Matin ja Tepon kipaletta, olisi kuitenkin jäänyt soimaan loppupäiväksi päähän ;).
Kultaisen noutajan näen toiseksi ylimmässä kuvassa… Enpä laita minäkään soimaan Mattia enkä myöskään Teppoa, samasta syystä kuin Hullukaalikin, enkä kyllä muutenkaan heitä fanita.
Uuna: Kyllähän pronssiharkotkin ovat komeita 8)
Hullukaali: No, mulla se on jo soinut kohta 40 v 8)
irma: Harvemmin korvakärpäsiä tulee fanitettua, kun ne soi päässä jo muutenkin ärsyttävästi 8)