Kävin viikonloppuna Virmaalla ja tietysti myös tutkimassa Lintuniemen syksyä. Lauantaina tuuli aika napakasti, joka lisäsi kylymän tuntua.
Törmäsin siellä tiasparveen, jossa oli ainakin töyhtö-, sini-, tali- ja hömötiaisia.
Töyhtötiainen tuli lähimmäksi säksättämään ja tiirailemaan tulijaa.
Vesi on todella alhaalla. Lintuniemen kärestä näki hyvin kuinka niemi jatkuu veden alaisena useita satoja metrejä. Näytti siltä, että olisi päässyt kahlaamalla lähimmälle punaiselle poijulle asti.
Juolukan ruska oli parhaimmillaan.
Pakkasyö oli tehnyt hauskoja taideteoksia vedestä paljastuneelle kostealle maalle vesirajaan. Lisää niemen kuvia julkaisen DeerBBQ blogissa päivän välein.
Aina vain jaksaa ihmetyttää sikäläisten lintujen poseerausvimma. Ei ne mulle noin näyttäydy, vaikka olen yrittänyt houkutella niitä suhisemalla (“pishing”). Pitäisi toimia juuri tiaisiin.
Töyhtikset ovat sellaisia metsän menninkäisiä, lempparilintujani. Vedet ovat uskomattoman alhaalla, juoksuttavat liikaa nykyään jostain syystä. Ei voi johtua pelkästään kuivuudesta. Ihmekäärmeitä jäässä.
Hullukaali: Joskus lintujen lähelle pääseminen vaatii kärsivällisyyttä – kuten tuon punarinnan kanssa – joskus taas ne tupsahtaa viereen tarjottimelle. Eilen punarinta ei päästänyt 30 m lähemmäs, joten ei se läheskään aina onnistu. Peukaloinen ja hippiäinen on jäänyt niiden arkuuden ja nopeuden takia vielä kuvaamatta.
irma: Joo, mökin rannassa olisin päässyt kahlaamaan monta kymmentä metriä ennen kuin kumisaappaat olis hörpänneet vettä. Ihan liikaa juoksuttaavat…
Juuri tuollaista kuvaa töyhtötiaisesta olen yrittänyt. Viisi eri tiaista käy laudallamme syömässä, mutta noin lähelle en ole päässyt. Todella hienot kuvat. Samoin edellä punarinnasta!!!
Jouduin nimiongelmien vuoksi vaihtamaan nimeä ja blogia. Se on pitkä juttu, joten nyt jatkan eteenpäin.
Terveisin Uuna