Viime elokuun 5. päivä päätimme lähteä juhlistamaan merkkipäivää Linnansaaren kansallispuistoon Rantasalmelle. Ilima oli tuulinen, joten päätimme jättää kanootin kotio ja mennä Oravista maksullisella venekyydillä itse saareen.

Tappuvirrassa odottelimme lossia.

Oravissa odottelimme kyytiä nauttimalla paikallisessa kuppilassa aamukahvit. Samalla seurasimme mitä ihmeellisempiä kulkijoita.

Päästyämme perille Sammakkonimen leirintäalueelle, läksimme kulkemaan saaren ympäri kiertävää luotopolkua myötäpäivään. Ensimmäinen kohde oli tällainen hauska lohkare, jossa oli läpireikä.

Majavaa ei näkynyt.

Oli se ihmetys minkälaisia hienoja niinipuiden ja haapojen varjostamia lehtoja saari oli täynnä. En ollut missään aiemmin nähnyt näin hienoja lehtoja.


Kuljimme ilman kiirettä ja tutkimme paikkoja tuntikaupalla.


Lopulta saavuimme polun pohjoispäähän Linnavuorelle. Jossa evästimme ja nautimme maisemista.

Vuorella kasvoi kalliokieloja.

Polku kääntyi takaisin päin ja yhtäkkiä huomasin edellämme puusta puuhun pomppivan tikan. No, sehän osoittautui saaren päänähtävyydeksi eli valkoselkätikaksi. Siinä varmaan tunnin verran hiiviskelin sen perässä ja sain pari hyvää osumaa.

Aika vekkuli tämä harvinaisuus.

Polun loppupäässä meille tuli jo vähän kiire, että ehditään päivän viimeiseen venekyytiin. Torpalla oli kaskettu pari kesää sitten. Alue oli täynnä vattuja, jotka oli hyviä ja kasvoivat hauskasti todella lyhyissä varsissa.

Vattujen seassa laidunsi lampaita.

Linnansaari oli niin hieno paikka, että päätimme palata seuraavan kerran kanootin kanssa ja mahdollisesti yöpyä leirintäalueella.