Sunnuntaina tuli herättyä vähän myöhään, mutta tujakoiden (lue: lipsahti vähän liikaa pööniä) aamukahvien jälkeen suuntasin puolen päivän aikaan Konnuskoskelle heleässä auringon paisteessa. Oliskohan siellä nyt karoja?
Saavuttuani koskelle tähtäilin kiviä. Millä kivellä ne karat nyt istuvat? Koskessa pulahti jokin. Onko kalat noin innolla korentojen perään? Ei hitto, tällä on häntä! Minkki vai saukko? Kiireen vilkkaa laavun saareen. Siellä oli jokin pariskunta juuri mennyt laiturille tiirailemaan, mutta läksivät onnex heti pois. Äh, ne tais säikyttää polskijan…
Ei kyllä siellä jokin polskii. Saukkohan se. Seurailin sen sukelteluja. Välillä haukattiin happea lennosta ja taas veteen. Välillä nousi vain pää ja häntä pinnalle ja suu rouskutti jotain – kaloja varmaan.
Olin tallannut rantaan kaatuneen pajun poikkinaiselle oksalle istuskelupaikan, josta olin seurannut karoja. Saukko lähestyi samoja kiviä, jossa karat olivat istuneet.
Siihen se nousi – 10 m päähän minusta, mutta nopeesti pulahti takaisin. Sitten se ui vastarannalle jään viereen ja sukelsi. Sitä ei näkynyt…. Onkohan sillä pesä siellä? Odottelin… Vaihdoin paikkaa ja menin laiturille.
Oho, siinä se yhtäkkiä oli – parin metrin päässä laiturista – hölmistyneenä tuijottelimme toisiamme. Se antoi virran viedä itteään ja tuijotti minua – sitten sukelsi…
Menin takaisin istumapaikalleni ja uskaltauduin rantakiville vielä lähemmäksi…
Sukellukset lähestyivät kiveä. Ei aikaakaan, kun se nousi taasen kivelle.
Ja näin jatkettiin…. Välillä se sukelsi ja hävisi jään reunalla 10 min näkyvistä mutta palasi taas sukeltelemaan. Sen taktiikka oli aloittaa matalan virtaavan kohdan niskalta ja aina se sukelsi vastavirtaan. Pinnalle tullessaan virta vei sitä alamäkeen ja taas sukellus vastavirtaan. Näin jatkettiin virtaa ees taas.
Aina välillä se nousi kivelle kuivattelemaan hetkeksi. Siinä istuskelin 2 tuntia ja seurailin sen menoa. Välillä kävin laiturilla, kun sitä ei näkynyt.
Sitten mua alkoi jo paleltaa se kyykkiminen kylmän veden äärellä ja läksin kotio. Sinne se saukko jäi vielä sukeltelemaan…
Jopas saukko on intoutunut poseeraamaan 😉 Hieno kuva tuo viimeinen! Olipa muuten hauska nähdä virtaavaa vettä, on jo veneilyä/uistelukautta vähän ikävä…
Noyy! Sulle kävi sitten se, mistä minä olen unelmoinut koko talven, että kohtaisin saukon aurinkoisella ilmalla. Ei kyllä mennyt uusi putki hukkaan, kun heti olet saanut noin mielenkiintoisia kuvauskohteita. *Katkera*.
Kyllä oli sellanen “lottopotti viikonloppu”, että kyllä mä sitä vielä muistelen kiikkustuolissa ja kerron lapsenlapsille, kuinka ukki tähtäili saukkoa. 8)
Jo pelkästään näiden kuvien takia kannatti uusi putki hankkia! Mainioita tilannekuvia. Näkee hyvin, miten nopea saukko on liikkeissään.
Kauniita kuvia! Tulee tosi hyvä fiilis näitä katsellessa! Kiitos!
-a