Ötökköpostauksen toisessa osassa kaiken maailman tunnistettuja lentäviä otuksia Leppävirralta, Virmaanpäästä ja Suvakselta.
Asuinkunnan mainos
Rissalassa on Karjalan Lennosto
Bumble B – tunaroiva? – mielummin pörisevä…
Honey B – where’s the T-Bones?
Yön värejä
Järjestelmällinen
Karkuri
Jalokivi
Ota hetkestä kii
Huipulla
Onhan värikästä porukkaa! Kyllä hyönteiset ovat kuin luonnon koruja. Kultakuoriainen syreeninkukassa on tosi jalokivi. Vanhaa mehiläistarhuria ilahduttivat myös tarhamehiläisen kuvat, samoin kuin tämän sukulaistytön kimalaisen. Korennoilla hienot sinivärit. Nyt tuli taas kesää ikävä.
Hmm, mielenkiintoista, tietääkseni lähimmät mehiläisten tarhaajat ovat 2-3 km päässä – lentääkö ne niin pitkän matkan? Onkos tarhamehiläiset erilaisia kuin tavan mehiläiset? Itseasiassa kun mietin, niin olen nähnyt sellaisia lyhyt peräisiä mehiläisiä. Oliskohan mulla niistä kuvaa….
Neljäs ja kuudes kuva ovat tarhamehiläisiä. Kyllä lentävät useita kilometrejä, jos löytyy mieluisia ravintokasveja. Tarhamehiläisiä on useita rotuja, yleisin italialainen on keltainen, sitten on tummempia rotuja, mm. krainilainen ja “pohjoismaalainen”.
Juu, niitä just tarkoitin.
Olen nähnyt myös sellaisia mehiläisiä (ei löytynyt kuvaa), jotka ovat ikään kuin “pienois kimalaisia”, mutta väritys on enemmän kuin noilla tarhamehiläisillä ja niillä ei ole oikeestaan ollenkaan karvoitusta.
Tarkoitatkohan kukkakärpäsiä? Niitäkin on monennäköisiä. Jotkut ovat kuin pienoisampiaisia, väritys on tarkoitettu pelotukseksi ja pienen henkikullan säilymiseksi. Eivät kuitenkaan pistä.
Sitten on olemassa “villimehiläisiä”, meillä luonnossa eläviä mesipistiäisiä. Niitäkin on vaikka miten monta lajia. Tarhamehiläinenhän ei elä meillä luonnossa, vaan on “tuotu” hunajantuotantoa ja pölytystä varten. Mesipistiäiset ovat yleensä karvaisia.
Juu, tunnen kukkakärpäset… Ei ollut sellainen… Hmm, pitää tutkailla tuota hyönteiskirjaa, jos sieltä löytäisin mesipistiäisiä.
Neidonkorento on niin kaunis. Voi kun tosiaan taas tulisi kesä ja pääsisi tonne yhdelle sillalle korentoja kuvaamaan. (Ja kiroamaan, kun ne kuvat onnistuvat niin harvoin… ;))
Kesällä 2006 sain vain huonoja kuvia neidonkorennosta ja viime kesänä piti yrittää uudelleen. Oli siinä parisuhde koetukselle, kun metsästettiin korentoa kapealla joella (lue pohojanmaaksi: purolla) soutuveneellä: “Nyt se on tuolla pajun oksalla! SOUDA!! .. ei kun pe***le HUOPAA!! Äh, nyt se on tuolla…” 8)