Hiisivuoren muinainen kalajumala Rokansaaren kesäparatiisissa, Puumala

Keskellä Lietvettä sijaitseen lienee Suomen suurin hiekkasärkkä – Rokansaari, jolla on pituutta kollome ja puoli sekä leveyttä kaks ja puoli kilsaa. Saari on Puumalan kesäparatiisi useitten kilometrien pituisine hiekkarantoineen, retkisatamineen, lomamökkeineen, kesäkahviloineen, … Saarella on historiaa aina kivikauvelta ja 1. maailmansodasta nykypäivään.

Viime kesän viimeisenä lomapäivänä elokuun 1. päivänä läksimme ottamaan selvää saaren lounaiskärjen Hiisivuoren kalajumalasta.

Taisi olla kesän helteisimpiä päiviä, kun pukkasimme kannootin auton katolle ja ajelimme Puumalan Pistohiekan kautta Rokasalon kärkeen Lietniemeen. Kannootin lasku auton katolta oli niin vauhikas että kanootti liukui ihan itekseen hiekkatörmältä männyn juurakkoja pitkin puitten ja veneitten välistä suoraan Lietveteen. Ei kun vaatteet pois ja uimalla perään. Kylläpä ei meinannut tulla kanootin laitosta mittään ku tilanne naaratti niin että ihan mahhaan koski.

Meloskelimme Rokansalon virkistysalueen ohi tuijjotellen suuri paatteja kohti saaren lounaiskärkeä. Siellä rannalla oli vastassa kanadanhanhet, joista osa oli mustikassa metässä. Saimme tilaa ilman pyyntöä.

Kyllä ol kommeet rannat. Päivä oli jo aamusta niin hikinen että eipä yhtään himottanut kiivetä Hiisivuorelle vaan lilluimme veessä ja naatiskelimme kesästä.

Rokansaari on yhtä hiekkaharjua, josta löytyy mm. suppalampia, rantatörmiä ja -valleja, jotka ovat syntyneet jääkauven jäitten sulamisen aikaan ja Saimaan veen laskiessa vuosituhansien aikana. Saari on ollut asuttu jo kivikauveltta alkaen. Saaressa on kaivettu 1. maailmansodan aikaisia taisteluhautoja.

Saarella on ollut myös viipurilaisen Vilho Montosen täysihoitola 1940-luvun lopulta alkaen. Hänellä oli suunnitelma hotellin ja sillan rakentamiseksi saaren ja mantereen välille. Täysihoitola lakkasi 1980-luvun lopulla. Tunnetuin täysihoitolan kesänviettäjä, sen kukoistuksen aikana 1950-luvulla, oli säveltäjä George de Godzinsky.

Ennen pitkää kyllästyimme lillumiseen ja rantammekin alkoi täyttyä muista kesän naatiskelijoista, joten tyrkkäsimme kannoottin vesile ja kiepsautimme niemen taakse. Kalajumalaa ei tarvinnut sen kummemmin ettiä vaan siinä se nakotti kallioisen nimen kärjessä (kartta).

Kylläpä sillä oli kasvot kuten geologi Aimo Kejoselta saamamme tiedot näin kertoi. Selvimmin kasvot hahmotti kun kiipesi rantakalliolle ja katsoi kivien oikeaa reunaa: terävä leukainen kalajumala. Myös järven puolelta erotti selvästi nämä kasvon piirteet. Pyörimme kiven ympärillä ja erilaisia kasvoja löytyi useampikin.

Jatkoimme matkaa Hiisivuoren rantoja tutkiskellen ja kuvasimme kalajumalaa kauempaakin.

Hiisivuorella on kaksi huippua. Kiipesimme eteläisemmälle ja tiirailimme sieltä aukeavaa Lietveen järvimaisemaa.

Hiisivuorella olisi myös jossain luola, mutta helteen kivutessa lähemmäs kolmee kymmentä, päätimme jättää luolan etsimiset toiseen kertaan. Kivikautinen asuinpaikka ja 1. maailmansodan vaallituksetkin jäi…

Loppupäivän aina iltaan asti naatiskelimme helteestä lillumalla ja kahlailemalla Rokansaaren hiekkasärkillä.

2018-12-09T10:54:09+00:0009.12.2018|Kommentit pois päältä artikkelissa Hiisivuoren muinainen kalajumala Rokansaaren kesäparatiisissa, Puumala
Kiinnostiko kuvat?
close slider

Kiinnostuitko Satunnaisen Retkuilijan valokuvista?
Ota yhteyttä!

Valokuvieni käytöstä julkaisuissa, verkkosivuilla jne. sekä kaupallisissa tarkoituksissa on sovittava erikseen.

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

Kuvien käyttötarkoitus