Tammikuussa 2014 tuli etittyä Sorsaveeltä Iso-Vuorisen lammen jääluola. Eilen tein lumikenkäilyreissun Iso-Vuoriselle ja kävin kurkkaamassa tuttuja paikkoja. Nehän oli ihan eri näköiset kuin neljä vuotta sitten.

Ajelin Vehkalahteen ja läksin lampsimaan Mustalahen yli.

Iso-Vuorisen rannasta löytyi tuttu jääluola kalliolipan alta (kartta).

Jäätä oli huomattavasti enemmän kuin viimeksi. Pitkälle alkutalveen jatkuneet sateet näkyi jään paksuuvessa.

Jatkoin samaan jyrkännettä seuraten maalle ja sieltä rinteestä löytyi itse pääkohde – Iso-Vuoreisen jääluola (kartta)

Jäätä oli huimasti enemmän kuin viimeksi.

Luolan katosta roikkui satumetsä. Hauskoja jäämuodostelmia. Seurailin hirvien tuoreita jälkiä jonkun matkaan.

Sitten piipahin Koholahen kodalla paistelemassa makkaroita ja piirakoita.

Kodan savuinen hämy oli hauska vastakohta ulukona mollottavalle kevätauringolle.

Palailin tutkien Koholahden rantoja. Pakkaset oli saanet aikaan mitä kummallisimpia jäämuodostelmia. Rantojen pajukoita kolunneet hirvet eivät olleetkaan menneet Kohokannaksen yli moottorikelkka- ja latu-uraa pitkin vaan suunnanneet kannaksen pohjoisjyrkänteelle.

Seurasin niitten jälkiä ja löysinkin melekosen jääputouksen (kartta). Lähemmäs kymmenen metriä korkee.

Puikkoihin on muodostunut vaikka minkämoista kuviota. Siinä kuvaillessa käpytikka piti mekkalaa läheisessä kelossa. Se samalla paukutteli käpyä. Huvittavaa oli kun se ei osannut päättää että syödäkö vaikko huutaa tuolle tunkeilijalle, mutta ei se poiskaa lähtenyt.

Tulipas hiihtoloman alottajaisiksi aikamoinen leumikenkäilyreissu. Kylläpä jalat huutaa hoosiannaa näin aamusta.