Lumikenkäillen Putelon pirunportille ja torpalle, Porosalmi, Rantasalmi

Läksimme tännään lumkenkäilemmään Porosalmelle ja katsastamaan Putelon pirunportin ja torpan (kartta).

Puteloon vievää mettäautotietä oli aurattu vain alkua, joten laitoimme lumkengät jalakaan ja aloimme harppoa loput puolitoista km. Hanki kantoi hyvin.

Seurailimme puolet matkasta hirvien jäläkiä. Jälistä päätellen ainakin vasa ja sen emo oli ruokailleet tienpenkan pajuilla. Välillä oli hörpitty vettä ja pyyhkästy turpa hankeen.

Putelon pirunportin kohalla tieltä näkyy suuri kivi, joka on muodoltaan kuin ympäriämpäri kääntynyt satula.

Kiven alle jää läpiluola, jota kutsutaan Putelon torpaksi. Sillä on kokoa 6 x 3-4 x 1-1.5 m.

Jatkoimme muutama kymmenen metriä itse portille. Kalliorakosia zikzakkia kulkemalla päästää ihmeelliseen tilaan. Putelon pirunportti on syntynyt jääkauden jäitten siirtäessä kalliosta suuren lohkareen parin metrin päähän.

Kallion tullessa näkyviin muinaisesta merestä on pakkasrapauttaminen irrottanut siitä lohkareita, jotka ovat kierineet rinnettä alas. Jälelle on jäänyt suunnaton lohkarekaari.

Kaarella on korkeutta 4-5 m, leveyttä 2-4 ja pituutta 6 m.

Ei voi kuin ihmetellä miten tämä kaari pysyy paikallaan.

Porttiin liittyy monia tarinoita tietäjineen, joka on käyttänyt porttia parannustoimissa ja tuliseremonioissa. Kaarella on toinenkin nimi – Kaperinlinna.

Kaaren toinen pää on niin pienestä kiinni, että kyllä siinä alla kävi mielessä, että jos tämä tästä nyt romahtaakin. No, se olisi ollut kohtalo.

Palasimme Putelon torpalle evästelemään. Luolan suojassa oli polttopuita kuivumassa. Luolassa on piiloteltu sota-aikoina ja nuotiota pietty partiolaistenkin toimesta. Siinä risukeitintä turataessa pohimme että montakohan tuhatta vuotta sitten täällä sytytettiin ensimmäiset tulet?

Paluumatkalla tarkistimme vielä aivan tien viereen karttaa merkityn kiven nimeltä Putura (kartta). Ainakin näin talviasussa se muistutti ihmiskalloa. Mitehän ku lumet sulaa?

Kivi keikkui kalliolla ja osittain sen alla oli lukuisia pieniä kiviä. Puturan alle jäi sellainen puolimetriä korkea parin immeisen makkoilun kokoinen kuiva tila.

Tulipas tehtyä reipas lumkenkäilyretkuilureissu. Posket punotti kommeesti saapuessamme autolle.

2018-01-14T19:16:07+00:00 14.01.2018|1 Comment

One Comment

  1. jarno ponkala 14.1.2018 at 20:22

    tämähän on yks must kohde kun kevät koettaa,seikkailu endurolle juuri oikee reissu,luolaan yöksi ja aamulla matka jatkuu

Comments are closed.

Kiinnostiko kuvat?
close slider

Kiinnostuitko Satunnaisen Retkuilijan valokuvista?
Ota yhteyttä!

Valokuvieni käytöstä julkaisuissa, verkkosivuilla jne. sekä kaupallisissa tarkoituksissa on sovittava erikseen.

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

Kuvien käyttötarkoitus