logo

Sorsavesi – järviretkeilijän paratiisi, Leppävirta

Leppävirran julkinen salaisuus on Sorsaveen karu ja lähes koskematon järviluonto. Sorsaveellä on myös osittain unohdettu melontareitti, jonka palveluiden – laavujen – ylläpitäjä on Metsähallitus. Melontareittiä ei löyvy enää ylläpitäjän Retkikartta-palvelusta kuten muut melontareitit, mutta laavuilla löytyy vielä reitin opastauluja.

Kirjoitin kesällä Sorsaveen retkuiluhelmistä jutun paikallislehteen Soisalon Seutuun. Kesän retkuilujen tiimellyksessä unohtui jutun digiarkistointi, mutta onneksi minulle jäi siitä talteen laajempi juttu Kuukkelin dokumentteihin: Sorsavesi – järviretkeilijän paratiisi.

Lisäksi olen laatinna Retkikartta-sivuston toiminnoilla kartan, johon on merkitty kaikki artikkelissa mainitut kohteet: Sorsaveven retkuilukohteita, luavut sekä venneen- ja kannootinlaskupaekat.

Heinäkuun lopun kannoottiretki Sorsaveelle

Joka kesä on tehtävä ainakin yks kanoottiretki Sorsaveelle. Kokopäivän retki onnistui kesän sateisuuvesta ja tuulisuuvesta johtuen vasta aivan heinäkuun viimesinä päivinä, joka taisi olla yksi kesän lämpimimmistä. Tyrkkäsimme kannootin vesille Laajalahesta.

Ensimmäisenä tarkistimme miten kalasääskellä on onnistunut pesintä. Pesällä ootti ruokatarjoilua kaks potraa poikasta emon tutkaillessa maisemia.

Eipä kauvaa tarvinnut seurailla perheen elämee läheiseen suaren pusikoista, kun isäntä kuskas pesälle lahnoo. Se oli ite herkutellut parraimmalla osalla – piällä.

Kuikkaveellä ol totuttuun tappaa paljon kuikkia.

Niilläkin oli pesinnät onnistunneet hyvin. Myöhäsen kevvään seurauksena poikaset ol kyllä vielä aika pieniä.

Siäennuste ol luvannu päevälle melekein hellettä, mutta aamutuimaan Kuikka-suaressa alkoi ripeksimmään.

No, onneks se ei kastellu ja siä alakoikin het evästelyn jäläkeen selevetä.

Pyöritimme kannoottia pitkin Sorsaveen selekiä ja suarsokkeloita. Iso-Hakosen suurta kivvee alusluolinee käätiin myös moikkoomassa.

Koholahen uuteen retkisatamaan piästyämme ol jo helle. Siinäpä uija molskautettiin ja naatittiin aaringosta. Satamaan oli valamistumassa ihan kesäkyökki.

Eihän sitä kottaan kehattu näin hyvällä kelillä mennä vuan sapuskat tekastiin ulukona.

Kylläpä lämmin helli – vihoinkin. Suomifilimpilivetkin tykkäs aaringosta.

Iltasella meloskelimme kohen Havukkaa.

Tarkotuksena ol pistee kopter pörisemmään ja kuvata meloskeluviteo jyrkänteen vierellä.

No, eikös alakuasukkaat olleetkin vallanneet vuoren ja iliman rihmankiertämee pulikoivat rannassa. Eihän sitä semmosta sua kuvata tai tulloo syyte salakahtelusta.

Palasimme Laajalahteen ja pistimme kopterin kuvvoomaan Nuutin-Säyneisen pirunpeltoo ja meijän meloskelua.

Laajalahen laavulla vielä turrautimme nuotiolla iltapalloo ja kehuskelimme että tais olla kesän lämpimin ja hienoin meloskelukeli. Tätä on mukava muistella syksyn pimetessä ja taevaan räntää roiskiessa.

  • Jaa

Comments are closed.