logo

Hahlavuoren kaaliomaaluspyhättö – luonnontemppeli, Puula, Hirvensalmi

Eilen teimme reissun Kangasniemen, Joutsan ja Hirvensalmen maisemiin Puulansalmelle. Emäntä oli löytänyt Kangasniemeltä itelleen Puulan kansallipuvun. Läksimme noutamaan sitä ja valkkasimme lähistöltä parit mielenkiintoiset retkuilukohteet.

Kangasniemeltä suuntasimme Puulansalmelle, jossa oli muinaisjäännösrekisterin mukaan pari uhrikiveä (kartta) ja samalla selvittäisimme pääsisimmekö jäätä pitkin Hahlavuoren kalliomaalauksille (kartta).

 

Vähän ennen Puulansalmea huomasimme aukolla hirviemän ja vasan ruokailemassa. Toisiamme töllistellen ne rauhallisesti ylitti tien ja hävisivät kuusikkoon. Kommeita otuksia.

Totesimme salmen rannalla jään näyttävän epäilyttävältä ja kun emme tienneet alueen virtauksista, päätimme 1.5 km jäällä patikoinnin vaihtaa 33 km autoajeluun kelirikkoisilla teillä.

Kurkkasimme kuitenkin ensin hyvin merkityn Kuppikivenmäen uhrikiven.

Pari metrisen kiveen oli kaiverrettu 7 kuppia ja vasemman puoleisin kolo jatkui kiven reunaa alemmas suorana vakona – tuli mieleen miekanteroitusura. Kuppikivi on rautakautinen uhrauspaikka ja kiveen liittyy perimätietoa vielä 1800-luvulla tapahtuneista uhrauksista. Lisätietoa alueen kuppikivistä Muistojen ja tarinoiden Kangasniemi-projektin verkkosivuilla.

Ajelimme Kälän kautta Hirvenlahteen, josta kääntyi tie kohen Tunturivuorta. Matkalla oli kaikenlaista tietä kuivasta pikitiestä lumiseen mettäautotiehen. Juhta sen kuin porskutti perille.

Mettäautotien päästä oli parin saan metrin patikointi Hahlavuoren jyrkänteelle.

Kylläpäs vuori oli upee näky. Jyrkänne oli oikea kalliomaalauspyhättö – luonnon temppeli. Kolme seinämästä erkanevaa kivipaasia yhtä etäällä toisistaan ja maalausalue oli keskimmäisen paasin alaosassa kuin alttarina.

Sadekuurojen kastelemat kivet tekivät tepposet ja kamerasta meinasi tulla entinen. Sammal lähti jalan alta… No, onneksi selvittiin vain näytön nurkan säröytymisellä. Kosketusnäyttö toimii edelleen.

Maalausalueesta on tunnistettu yli 20 kuvion osaa. Kuvankäsittelyllä sain näkyviin tikku-ukkoja ja peuroja sekä hirviä.

Vuorelta vierineitten lohkareitten alle jäi myös luola.

Iso lohkareen takana lohkareitten välissä kiemurteli läpi ryömittävä kymmen metrinen luola, jossa osassa lattiana oli järven jää.

Evästelimme kevätauringossa vuoren juurella.

Kokeilussa oli Blå Bandin nakkipata – ilman nakkeja – höystettynä tomaattitonnikalalla. Oltas otettu härkistä muttei sitä tällä kertaa löytynyt paikallisesta. Kyytipojaksi teetä.

Nakkipata-pussukan sekaan hurahti vähän liikaa vettä ja siitä tuli mieleen 70-luvun minestronepussikeitot, joten ainakin meikäläiselle tämä pussukka jäi kokeeksi.

Kurkkasimme vielä vuoren korkeimmalla kohalla sijaitsevan ison kivien. Se oli vähän pyramidin muotoinen, muttei siinä muuta sen ihmeellisempää.

Vuorella olivat murkutkin jo hereillä.

Paluumatkalla bongattiin Kälän pelloilla lintuja. Siellä oli parveittain kuoveja, kottaraisia, töyhtöhyyppiä ja nämä poseeraavat joutsenet ja kuret.

Olihan mukava reissu ja emäntäkin oli tyytyväinen löytöönsä.

Puulansalmen maisemiin palataan vielä kannootin kanssa. Kurkkaamatta jäi mm. salmen Läpikivi, joka mainitaan asiakirjoissa vuonna 1443 kiistanalaisen hämäläisten ja savolaisten erämaa-alueen yhtenä rajankohtana.

  • Jaa

Comments are closed.