Sorsaveen jyhkein nähtävyys on Havukka – Mustaniemen vuorijonon korkein jyrkänne. Tarkkaan ottaen Havukka ei ole niemessä vaan on oma saari – Havukkasaari.
Nimi juontunee siitä, että jyrkänteellä on pesineet haukat. Nykyään pesäpaikan on vallannut korppi.
Monesti on tullut käytyä jyrkänteen huipulla ihailemassa näköalaa.
Palasimme Havukkaan parina elokuisena hellepäivänä. Tällä kertaa teimme sellasen työjaon että emäntä keräilee mustikat ja minä koluan saarta.
Parkkeerasimme kannootin jyrkänteen pohjospuolella olevan notkelman kohalle. Notkelmassa on lähde, josta on veetty vesjohto rantaan.
Tarkastin ensiksi notkelman pohjospuolella olevan pienen paljakkanyppylän.
Ensimmäisenä tuli vastaan kolmisen metriä korkea aumakivi (kartta).
Siinä se nakotti paljalla kalliolla.
Nyppylän päällä näytti olevan kivi ja vieressä joku rakonen.
Kivi oli suunnattu kohen lahtea ja sen alla oli rakonen, josta aurinko paisteli.
Sen vieressä oli kivi, joka oli jäänyt nojalleen kalliota vasten (kartta). Pikkuimmeinen olis mahtunut läpi.
Laskeuvui notkoon ja sieltä lähti helppokulkuinen ja mustikkainen notkelma kohen Havukan päällystä. Aiemmin vuorelle on tullut kiivettyä lyhintä mutta vaivalloisinta tietä pitkin eli jyrkänteen eteläreunaa.
Vuorelle nousijan toivotti tervetulleeksi nenäkäs ukko.
Tällänen kiviasetelma tuli vastaan notkelman vasemmalla puolen (kartta).
Vähän ylempänä samalla puolen tuli vastaan kivi (kartta), joka nojasi kallioon ja väliin jäi immeisen muattava tila. Joku oli muinoin pitänyt tulta rakosen evustalla. Liekkö viettänyt yön kiven alla?
Notkelmasta tuli mieleen linnan piha. Siellä oli tasaisia paikkoja korkeitten seinämien ympäröimänä. Siltä osin Havukka sopisi vaikka linnavuoreksi.
Kiipesin jyrkänteelle ja sieltä aukeaa tunnettu näkymä Mustalahelle. Täällä näkyy tuoreimmat immeisen jäljet tallattuina jäkälinä ja notskipaikkoina.
Jyrkännettä kulettaessa eteenpäin tulee reunalla vastaan nokkakivi (kartta). Se vähän muistuttaa linnunpäätä. Voisko jyrkänteen nimi tulla tästä kivestä? Mahollinen seitakivi?
Vuoren korkeimmalta kohalta löytyy tälläinen asetelma. Olisko näillä muinoin käräjöity?
Kiertelin vuorta ympär ja ämpär. Välillä notkelmissa tuli vastaan haavikkoja männikköjen sijaan. Mustikkaa oli vaikka kuinka. Sukat eivät kastuneet hiestä vaan mustikoista, jotka survoutuivat nilkoissa.
Löysin vielä yhen nuotiopaikan nojalleen jääneen kivien vierestä (kartta). Sen alle jäi pieni immeisen mentävä luolamainen tila. Hiukan sivummalla oli myös muinaisen laavun jäänteet.
Palatessa kannootille tul emäntäkin vastaan. Päätimme tulla tänne vielä toisenakin päivänä mustikkaan.
