logo

Meloskelureissu Ukonniemen maisemissa, Kuvansi, Leppävirta/Suonenjoki

Eilen meloskelureissumme suuntautui meille uusiin tuntemattomiin maisemiin Kuvansiveelle Leppävirran ja Suonenjoen rajamaille.

Kilpikoski

Ylitimme muinaisen rajan – Kilpikosken – Sorsaveen ja Kuvansin erottavan hiljakseen virtaavan kosken. Tarinan mukaan jättiläiset ovat siirrelleet kivet koskesta. Koski on perattu niin, että siitä on mahuttu tekemään reittiliikennettä pikkuruisella laivalla välillä Suonenjoki-Sorsakoski. Toiset eppäilee, että kivet on raivanneet Venäjän tsaarin sotajoukot.

Kilpikoski

Nykyään sotajoukkojen sijaan koskella vahtii tiira.

Saari Kilpikosken evustalla Kuvansiveellä

Ensimmäinen pysähyspisteemme Kuvansilla oli kosken evustalla oleva pikkuruinen saari (kartta). Saaressa oli laivojen kiinnityslenkkejä. Taustalla häämöttää laavun retkisataman merkki.

Kiikkukivi

Lisäksi saaressa oli useita kivilatomuksia ja tälläinen pöytämäinen kiikkukivi. 70-luvun disconiiauksilla sain sen hyvin kumajamaan kalliota vasten.

Jatkoimme matkaa ja kiepsautimme kannootin Partaharjunniemen taakse.

Partaharjunniemen terävä nokka

Sieltäpä löytyikin vanhan näreen suojasta eriskummallinen terävä kalliokieleke (kartta).

Partaharjunniemen terävä nokka

Kuin terävä linnun nokka.

Partaharjunniemen terävä nokka

Eipä ole ennen tuollasta tullut vastaan.

Partaharjunniemen terävä nokan alusen liuskekivirinne

Nokan alla oli liuskekivirinne. Ne oli rapautuneet vuosituhansien aikana irti nokan kalliosta.

Partaharjunniemen kallioita

Jyrkänteessä oli myös tällänen paasi, joka on alkanut irtaantua.

Jatkoimme matkaa kohen pohjoista seuraten Ukonniemen rantaviivaa.

Ukonniemen kiikkukivi

Seuraava mielenkiintoinen kohe löytyi melkein Ukonniemen kärjestä – kvartsia sisältävä kiikkukivi (kartta). Aivan vieressä oli Kalmansaari, joka meinattiin tutkia paluumatkalla, josko siitä löytyisi hautakumpuja.

Ukonsaaren kallioita

Kiepsautimme kannootin Ukonniemen ympäri ja meloskelimme Ukonsaaren länsipuolelle. Sieltä löytyi mukava kallioinen evästelypaikka (kartta).

Ukonsaaren kallioita

Ukonsaaren länsipuolella oli hienoja pyöreitä jäkäläisiä silokallioita.

Ukonsaaren kallioita

Kallioilta aukeni hieno näkymä Kuvansin selälle.

Evästelypaikkaa vastapäätä oli Kiviniemen kärki, josta näkyi muutamia tarkistamisen arvoisia paikkoja.

Kiviniemen kären luolakivi

Rymysin keskellä niemee ja löysin julmetun järkäleen kalliota vasten (kartta).

Kiviniemen kären luolakivi

Sen alle jäi immeisen läpiryömittävä n. 4 metrinen rakonen. Olikohan joku metsä/kalamies nukkunut yön tai pitänyt saetta sen alla? Luolan evustalla oli merkkejä nuotiosta.

Kiviniemen kärkeä

Hyppäsimme kannoottiin ja tutkimme Kiviniemen kärkeä vesiltä käsin. Emäntä oli löytänyt käressä rymytessään mielenkiintoiset kivirakennelman. Siinä oli laakakivi jäänyt makuulleen toisia kiviä vasten.

Kiviniemen kärkeä

Niemen kären länsipuolella on karttaakin merkitty julmettu kivi ja sen vieressä oli tasainen pöytämäinen kivi, jossa olisi mahtunut evästelemään, mutta palasimme tällä kertaa niemen itäpuolelle.

Kiviniemen rannan luolakivi

Sieltä löytykin melkein vesirajasta niemen toinen luolakivi (kartta).

Kiviniemen rannan luolakivi

Suoran tasareunaisen kiven alle jäi kuiva tila, jonne olisi mahtunut makuulleen puolen kymmentä immeistä. Tosin kevväällä ei olis säilyny kuivana.

Kiviniemen rannan luolakivi

Korkeutta ei ollut niin paljoo että kivien alla olisi mahtunut istumaan.

Jatkoimme matkaa ja tutkimme Keskisaaren kivikkoisia rantoja. Kallioisen nyppyläniemekkeen takana oli jotain mielenkiintoista. Emäntä alkoi jo olla väsynyt jatkuvaan rantautumiseen, joten minä läksin selvittämään mikä tumman puhuva kivi siellä on.

Keskisaaren kalliokivi

Kalliolla keikkuva kivi (kartta) oli mustunut nuotiosta. Nuotio oli kyllä jo maatunut, mutta saevesi ei ollut päässyt huuhtomaan nokea kaltevalta pinnalta.

Keskisaaren kalliokivi

Kiven takapuolella oottikin yllätys – pönkkä. Ihan tarkoituksella asetettu. Kiikkusko tämä? En kokkeilut.

Keskisaaren tafonikivi

Kalliolla makaili toinenkin kivi.

Keskisaaren tafonikivi

Siinä oli pari tafonia. Ylempi reikä oli reilusti nyrkin kokoinen.

Tämän jälkeen paluumatka alkoi kiinnostaa, kun taivaanrantaan alkoi ilmaantua synkkiä pilviä. Kalmansaari jätettiin ensi kertaan.

Kilpikoski

Kilpikosken kautta palasimme Sorsaveelle ja tuntui ihan kun olis käyty kurkkimassa vieraalla maalla. Siinäpä se män nopsaan lämmin heinäkuinen päevä.

Vielä palatessa tutkimme Mustalahen luolan…

  • Jaa

Comments are closed.