Tämä on perinteinen joka keväinen kevätpostaus koskelta. Läksin jo aamusella koskelle, kun yöpakkanen oli kovettanut kuravellin ajokelpoiseksi.
Koskellahan oli pullistelevia ja niiailevia telkkäuroksia kisailuksi asti.
Kauvempana oleva ihan valkoinen telkkä herättii kiinnostukseni ja tähtäillessä se osoittautuikin uiveloksi. Tällä kertaa se ei kisaillut telkkänaaraista vaan sillä oli ihan omaa lajia oleva heila.
Kierrellässäni rantapusikoita silmäkulmassa vilahti jotain. Haa, kesän ensimmäinen perhonen – suruvaippa? Kun sain perhosen tähtäimeen se osoittautuikin lurittelevaksi peukaloiseksi.
Kävin kurkkaamassa pellon olisiko kauriit jo ruokailemassa. Pellolla oli vielä liikaan lunta, mutta palokärki teki kirkuvan ylilennon.
Palatessa oli jo aurinko sulattanut tien kuravelliksi ja auto sai suklaisen pääsiäiskuorrutuksen.
Koskelta? Konnukselta vai. Koskella (Sorsa) työuran tehneeltä tuli mieleen muutama muukin vaihtoehto.